Pihlanto Pekka
5 Pelihimo vie tuhkatkin pesästä

• Kesänvietossa
• Anna saa hävetä
• Myös Anna pelipöydän ääreen
• Tsypkin psykologina
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Kesänvietossa

Anna Dostojevskin päiväkirjaa lukevan kertojan juna saapuu asemalle, josta on noin sata kilometriä Ilmajärvelle. Siellä Dostojevskin nelihenkinen perhe matkusti aikoinaan siipirataslaivalla kesänviettoon Fjodorin kotiseudulle. Perheessä on siis kaksi lasta, mutta se jota odotettiin Baden-Badenissa oli kuollut. Naapuritaloissa asuu tai on asunut kirjailijan romaaneihinsa ottamien henkilöiden esikuvia. Eräälle hän antoi jopa oman etunimensä.

Anna saa hävetä

Sitten ollaan taas Badenissa, ja pelihimo vie Dostojevskin (vaimon) viimeisetkin rahat. Katumus on jälleen katkera ja reaktiot oudot. Fjodor törmäilee tahallaan vastaan tuleviin miehiin ja juoksee jopa joidenkin perään. Tätä ei voi pitää mieleltään terveen ihmisen käyttäytymisenä. Nyky-Suomessa tuollaisella riidanhaastamisella joutuisi varmasti pahoinpidellyksi. Ilmeisesti yhteiskunnat olivat tuolloin suvaitsevaisempia kuin nykyisin. Anna saa hävetä muutoinkin miehensä raivoisaa käytöstä sekä heidän köyhyyttään: vuokraemäntääkin täytyy vältellä. Hän lohduttautuu käymällä tutustumassa seudun vanhoihin linnoihin.

Myös Anna pelipöydän ääreen

Lopulta pelikierre äityy niin pahaksi, että vaimon sormukset, korut ja jopa paikatut vaatteetkin kiikutetaan kaniin yksi kerrallaan. Hyvinvoivalta kaverilta vipatut kultarahat menevät sen tien. Tappioputki jatkuu pienin poikkeuksin, ja Fjodor alkaa uskotella itselleen nauttivansa häviämisestä. Fjodorin mielessä pyörii metafora rinnettä ylös kapuamisesta: kun pelitappio tulee, hän luisuu rinnettä alas. Ja tutut sekä tuntemattomat pilkkaavat. Kärsivän Annan reaktio on yllättävä: hänkin menee asemalle pelaamaan muutamia kolikoita. Auta armias, mikä nöyryytys Fjodorille, jos vaimo korjaisi potin! Jossakin välissä Fjodorin mieleen pulpahtaa nöyryytys työelämästä: lepsulle esimiehelle heitetty herja saa tämän terästäytymään ja Fjodorin työympäristö muuttuu hyvin ikäväksi.

Tsypkin psykologina

Tsypkin psykologisoi Fjodorin ongelmaa. Jos oikein ymmärsin, kyse on siitä, että Fjodorin itserakkaan luonteen suojamekanismi nöyryytyksille on niiden tulkitseminen ansaituiksi. Tämä alkoi jo pakkotyöleirillä. Nämä kokemukset ilmeisesti pilasivat miehen hermot. Joka tapauksessa tämä lukujakso sisältää karmaisevan kuvauksen peliriippuvuuden ääritapauksesta. Siitä ei kärsi vain pelaaja vaan myös läheiset, tässä tapauksessa puoliso Anna. Ainoa lohdutus on se, että tällaiset äärimmäiset kokemukset ovat kirjailijalle oivaa romaanin raaka-ainetta.

Palautetta 

Lähetä palautetta!