4 Peluri
Rulettia rautatieasemallaTeoksen tyyli ja rakenne ovat jo käyneet tutuiksi. Ajatusviiva on vahvempi välimerkki kuin tässä äärimmäisen harvinainen piste. Tarinassa liikutaan oikeastaan neljällä tasolla: Tsypkinin nykyhetkessä ja menneisyydessä ja samoin Dostojevskin osalta. Fedjan ja Annan oleskelu Baden-Badenissa ei ole mitään hiljaista kylpyläelämää ja lepoa vaan täyttä elämäntaistelua. Tsypkin käy rautatieasemalla pelaamassa rulettia, näköjään vaimon rahoilla. Hän voittaa ja häviää, kuten näissä peleissä aina käy. Ei osaa lopettaa silloin kun on voitolla. Häviön harmi täytyy tietysti purkaa puolisoon.Tsypkin opiskelijanaTsypkin paljastaa välillä jotakin itsestäänkin. Hän on menossa raitiovaunulla sodassa raunioituneen kaupungin halki opiskelupaikkaansa, jossa on eräs hänen mielenkiintoaan herättävä nuori nainen. Nuorukainen opiskelee lääketiedettä. Hänen isänsä on ylilääkärinä klinikalla, josta perhe on saanut vaatimattoman huoneen asuttavakseen. Lääkärit ja portinvartija tervehtivät poikaa kunnioittavasti, koska tämän isä on ylilääkäri.Kirjailijat sotajalallaBaden-Badenissa Dostojevski törmää toiseen kirjailijaan, Turgeneviin, joka on paha ja pahantahtoinen kilpailija - entinen ystävä. Samalla teoksessa puidaan kiistaa Dostojevskin ja muidenkin venäjän kirjalliseen kuohukermaan kuuluvien välillä. Fedja menee Badenissa tapaamaan Turgeneviä ja ilmeisesti odottaa tältä jonkinlaista tunnustusta työlleen, mutta molemminpuoliseksi piruiluksihan se menee. Kirjailijat ovat menestyneet taloudellisesti aivan eri tavoin. Turgenev asuu loistohotellissa, johon huonosti pukeutunut Fedja ei edes pääse sisälle kuin livahtamalla ovesta ovenvartijan silmän välttäessä. Riidat näyttäisivät juontavan juurensa - tavanomaisen kateuden lisäksi - Dostojevskin luonteesta: hän ei kerta kaikkiaan pysty hillitsemään itseään, vaan menettää liian helposti malttinsa ja saa raivokohtauksen. Sehän on jo nähty hänen suhteissaan puolisoonsa. Puoliso antaa anteeksi, mutta kollegat eivät.Vainottuja toisinajattelijoitaEräs lukujakson teema on jälleen vainottu toisinajattelija. Paitsi aikaisemman jakson karkotettu kirjailija, joka päätyi Yhdysvaltoihin, esiintyy nyt toinenkin "kansanvihollinen", lippua heiluttava mies, joka puolisoineen esittää valtion kannalta epäilyttäviä demonstraatioita. Minulle jäi vähän epäselväksi, kuka tämä mielenosoittaja on. Hän kuitenkin näyttää elävän samassa ajassa kuin Amerikan ihmemaahan päätynyt kirjailija, jonka raivoamista samaan hengenvetoon kuvataan."Arvas kuka?"Hiukan minua jälleen häiritsee tämä arvuuttelu, joka oli Joycella huipussaan. Nykyajan kiireinen lukija ei välttämättä viitsi käyttää niin paljon aikaa tekstin lukemiseen, että kaikki arvoitukset ratkeaisivat. Ne tietenkin, jotka kokevat teoksen jonkinlaisena "raamattuna", kuten esimerkiksi Susan Sontag, ottavat asiasta selvän. Kirjailija voisi silti käyttää sitä perinteistä ihmisten tunnistamisen keinoa: nimeä. Tuleepa mieleeni, että tätini kertoi saaneensa joskus lapsena joulukortin velkuanmurteiselta nimimerkiltä: "Arvas kuka?"Proust voittaa…Nyt kun kolmas varsinainen lukujakso on päätöksessä, voinen esittää jonkinlaista alustavaa arviota teoksesta. Kieltämättä taitavaa juonen kuljettelua useassa aikatasossa. Dostojevskin tuotannon ja persoonan välinen ristiriita on silmiinpistävä. Ihmismielen syövereihin siis uppoudutaan, ja löydökset ovat aika synkkiä. Totalitaarisen valtion koneisto raksuttaa taustalla ja nousee välillä etualallekin Ehkä joku toteaa tästä kaikesta Junnu Vainion (ja eräiden muidenkin) sanoin: "Sellaista elämä on." Täytyy kuitenkin sanoa, että esimerkiksi toinen ihmismielen luotaaja Proust voittaa minun kohdallani lukukokemuksen nautittavuudessa kirkkaasti. Luettuamme lukupiirissä Proustia kaksi nidettä, jatkoin ja olen nyt neljännen niteen kimpussa.
|
||
PalautettaAsko Korpela: ... ja Dosto voittaa Proustin
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040922 (20040922) o 
o AJK kotisivu o Tsypkin