Pihlanto Pekka
3 Ajatusviivojen pätkimää tajunnanvirtaa

• Kirjan henkilö muistuttaa luokkatoveria
• Kalininin rautatieasemalla
• Naisystävä Polina kirjoittelee
• Todellisuuden ja romaanin suhde
• Fedja on pelimiehiä
• Mustasukkaisuutta ja maisemia
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Kirjan henkilö muistuttaa luokkatoveria

Tajunnanvirtapiirre korostuu mielestäni tässä jaksossa edellistä enemmän. Tsypkin käyttää usein ajatusviivaa välimerkkinä, josta alkaa aivan toinen teema. Kertojan ajatukset hypähtävät jonkin ärsykkeen johdosta uuteen aiheeseen kuten todellisuudessakin tiedämme tapahtuvan. Dostojevskin eräässä teoksessa esiintyvää henkilöä muistellessaan kertojalle tulee mieleen, että tämä muistuttaa hänen erästä koulutoveriaan. Siitä ajatuksen kutoja lähtee punomaan muistoja koulutoverista ja tämän isästä. Samalla lukija saa tietoa kertojan musiikkiambitioista - koulutoverin isä oli kertojan mielestä ihailtavan taitava pianisti. Kertomisen arvoiseksi nähdään kertojan ja koulutoverin tapaaminen lentokentällä, missä entinen koulutoveri sittemmin työskentelee.

Kalininin rautatieasemalla

Toinen tajunnanvirran suuntaa muuttava tekijä on Kalininin rautatieasema, jossa kertojan juna pysähtyy. Siitä kimmoke siirtyä taas Dostojevskiin, joka on joutunut asumaan tällä paikkakunnalla ensimmäisen vaimonsa Marjan kanssa vankeudesta vapauduttuaan. Täällä hän oli anonut epätoivoisesti lupaa muuttaa Pietariin. Neuvostojärjestelmälle tyypillinen asuinpaikan kontrolli ja anomusruletti sekä tylyt virkamiehet näyttävät siis olleen totta jo tsaarinaikana. Lukujakson loppupuolella on samanlainen ajatussiirtymä: Dostojevskien kävellessä Frankfurtin kaduilla kerrotaan samaan hengenvetoon, että vähän toistasataa vuotta myöhemmin samaisen kaupungin lentokentälle saapui Aeroflotin kone, josta astuu vartijoiden saattamana eräs venäläinen mies - venäläinen kirjailija, jonka oli määrä jäädä ulkomaille ikuisiksi ajoiksi. Tämän aasinsillan myötä tarinaan tulleen sivujuonen tarkoitus lienee osoittaa, miten kurjasti neuvostovaltiokin kohteli kirjailijoitaan.

Naisystävä Polina kirjoittelee

Äkkiä ollaan taas - ajatusviivan mittaisen etäisyyden jälkeen - Fjodorin eli Fedjan ja Anna Dostojevskin Dresdenin matkalla. Fedjan aikaisempi naisystävä mademoiselle Polina oli lähettänyt tälle Dresdeniin kirjeen, jonka Anna puolitahallaan avasi. Fedja oli reissannut tämänkin kaunokaisen kanssa Euroopassa. Ja käyttäytynyt varsin naurettavasti - suudellut jopa mattoa! Kovin impulsiivinen mies niin vihassa kuin rakkaudessakin.

Todellisuuden ja romaanin suhde

Tässä lukujaksossa esiintyy jo varsin paljon viittauksia Dostojevskin teoksiin. Hänen tuotantoaan huonosti tuntevalle se on hiukan rasittavaa, mutta arvaan että "faneille" asiasta koituu suurta löytämisen iloa. Mielenkiintoista on havaita, miten todellisuuden esikuva voi vaikuttaa romaanihenkilöön, tässä esimerkiksi ruhtinaaksi kutsuttuun tyyppiin. Ruhtinas on Dostojevskin vastakohta. Ruhtinaan esikuva oli tyrkännyt häntä vankeudessa ja yhtä tylysti romaanihenkilö käyttäytyy erästä perässäkulkijaansa kohtaan. Proustin yhteydessä taisin pohdiskella kirjoittajan kokeman todellisuuden tapahtumien ja romaanin välistä suhdetta. Edes elämäkerta ei ole ulkopuolisen mielestä välttämättä yksi-yhteen todellisuuden kanssa, vaan jokainen tulkitsee todellisuutta omasta maailmankuvastaan ja tarkoitusperistään lähtien. Toisaalta lienee kuitenkin varmaa, että sellaista fiktiota ei olekaan, jossa ei olisi jotakin heijastumaa kirjoittajan elämästä - paikoista, tapahtumista ja/tai ihmisistä. Näin siis näyttää olevan Dostojevski llakin.

Fedja on pelimiehiä

Dostojevskin sairaudesta tulee taas näyttöä: aikaisempikin naisystävä Polina on todistanut vaahdon pursuavan kirjailijan suusta sairaskohtauksen aikana. Käy ilmi, että Fedja on menossa Baden-Badeniin pelimatkalle tarkoituksenaan voittaa suuri summa rahaa velkojen maksuun. "Pelurit" sai ilmeisesti tästä matkasta aineksia ja teoksen naispäähenkilö oli saanut nimekseen edellä mainitun Polinan.

Mustasukkaisuutta ja maisemia

Jos on Anna mustasukkainen Polinan vuoksi, niin myös Fedja pohdiskelee junassa nukkuvaa vaimoaan katsoessaan, rakastaako tämä todella häntä. Fedjan käytös on niin perustelematonta ja törkeää kaikessa infantiilissa raivopäisyydessään, että ei olisi ihme, vaikka rakkaus vähitellen ruostuisikin. Kauniit saksalaiset maisemat vilahtelevat junan ikkunoiden takana. Lopulta saavutaan Baden-Badenin asemalle.

Palautetta 

Lähetä palautetta!