Pihlanto Pekka 
1 Nerokas pöytälaatikkokirjailija

Seitsemän päivää kirjailijana

Lukujakso johdattaa meidät kirjailijan ja teoksen taustoihin yhdysvaltalaisen kirjailijan ja kulttuurikriitikon Susan Sontagin kirjoittaman esipuheen muodossa. Leonid Tsypkin (1926-82) oli venäjänjuutalainen patologi ja tiedemies, joka harrasti intohimoisesti kirjallisuutta. Hän kirjoitti lähinnä pöytälaatikkoon, sillä neuvostokomennon vallitessa hänellä juutalaisena ja muutenkin "epäilyttävänä" ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia saada teostaan julkisuuteen. Vain seitsemää päivää ennen varhaista kuolemaansa Tsypkin kuuli teoksensa tulevan julkisuuteen jatkokertomuksena yhdysvaltalaisessa emigranttilehdessä. 
 
 

Stalinin vainojen kurimuksessa

Tsypkin oli neuvostojärjestelmän kannalta epäluotettava siitäkin syystä, että hän anoi useaan otteeseen mahdollisuutta muuttaa Yhdysvaltoihin. Lisäksi hänen poikansa pyrki samaan ja onnistuikin. Kuitenkin sen hintana isä menetti virka-asemansa ja joutui aikaisempaa huomattavasti vaatimattomampaan sekä huonommin palkattuun tehtävään. Kirjailijan perhetausta on Stalinin vainojen johdosta järkyttävä: monet menettivät henkensä. Susan Sontagin mestarillisena pitämä teos on siis syntynyt synkässä ja ahdistavassa ilmapiirissä. Kirjoittaminen oli ilmeisesti Tsypkinille jonkinlainen henkireikä todellisuutta kauniimpaan maailmaan, vaikka hän kirjoitti osittain omasta elämästään. 
 
 

Antisemitistisen Dostojevskin ihailija

Esipuheessa paljastetaan teoksen rakenne ja idea. Teoksessa lomittuu toisiinsa kaksi erillistä juonta: Tsypkinin pyhiinvaellusmatka Leningradiin Dostojevskin tunnetuiksi tekemille paikoille ja Dostojevskin sekä tämän nuorikon matka Keski-Eurooppaan. Tsypkin oli syvästi kiinnostunut Dostojevskista, tai suorastaan rakastunut tämän tuotantoon, kuten Susan Sontag asian ilmaisee. Tämä suhde tuntuu sitäkin oudommalta, kun Tsypkin tiesi Dostojevskin vihanneen juutalaisia. Lienee harvinaista, että ihminen pystyy näin pitämään toisistaan erillään kirjailijan teokset ja tämän mielipiteet. Eivätkö antisemitistiset asenteet tullet esiin Dostojevskin tuotannossa? Proust kuvasi teoksessaan "Rouva Swannin ympärillä" kirjailija Bergottea, joka oli yksityiselämässään moraaliton, mutta edusti teoksissaan hyvin korkeaa moraalin tasoa. Proust ymmärsi tämän ristiriidan mahdolliseksi ja selittikin sen järkeenkäyvällä tavalla. 
 
 

Pisteitä säästävä kirjailija

Tsypkinissä meillä on jälleen pisteitä ja kappalevälejä säästävä kirjailija. Teksti on tajunnanvirtaa, joka jatkuu sivukaupalla. Jää nähtäväksi, miltä tämä lukiessa tuntuu, mutta ennakkoon ajatellen en tällaisesta hengästyneestä tyylistä pidä. Joycessa oli kärsimistä, kun hän kokeili välimerkittömyyttä ja muitakin omalaatuisuuksia. Samoin Proust asetti lukijan kärsivällisyyden koetukselle ylipitkine virkkeineen ja monimutkaisine lauserakenteineen. 
 
 

Suurmies ja kirjailija

Tsypkinin teos kuuluu Sontagin mukaan kunnianhimoiseen romaanilajiin, jossa kerrotaan toiseen aikakauteen kuuluvan merkkihenkilön elämästä, ja punotaan se yhteen nykyhetkeen sijoittuvan tarinan kanssa. Paavo Rintalan "Mummoni ja Mannerheim" muistuttaa hiukan tätä asetelmaa - ainakin suurmiehen ja kirjailijaa lähellä olevan henkilön tarinoiden yhteen punomisen osalta. 
 
 

Puhdistava ja järkyttävä lukukokemus

On mielenkiintoista ryhtyä lukemaan teosta, josta Susan Sontag toteaa: "…lukukokemus, jonka jälkeen tuntee olevansa puhdistunut, järkyttynyt ja vahvistunut, hengittää syvempään kuin ennen ja on kiitollinen kirjallisuudelle siitä, mitä se voi kätkeä sisälleen ja tuoda esiin". 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040901 (20040901) o  o AJK kotisivu o Tsypkin