Manner Asta 
4 Negatiivisuus vain jatkuu

Kuuluuko venäläisyyteen tuollainen negatiivinen sointi vai onko niin, että Tsypkin yhdessä Dostojevskin kanssa ovat elämän katkeroittamia miehiä, joiden ainut tapa saada elettyä itsensä kanssa on puhua ja kertoa negatiivisista asioista? Lukupätkämme alkaa toteamukseen, että tarjoilija on iloinen ja nauravainen ja tyhmä - niin kuin kaikki saksalaiset. Tyhmyys tiivistyi tässä kohtaa siihen, että ruokalusikka puuttui kattauksesta. 

Toinen ihmeteltävä negatiivinen piirre on kirjailijakollegoiden kyynisyys ja kateus toisiaan kohtaan. He käyttäytyvät kuin pahansisuiset pikkutytöt toisiaan kohtaan: kateus, mairittelu, näytteleminen ja iva. Kaikin tavoin koetetaan saada toinen tuntemaan itsensä noloksi ja alempiarvoiseksi. Etenkin Dostojevskia näyttää kalvaavan kateus ja Turgenev taas koettaa huomautuksillaan vaatetuksesta ym saada Dostojevskin ilmeisesti joko menettämään malttinsa tai häipyvän vähin äänin. 

Muitakin esimerkkejä lukujaksosta löytyy, joissa voi vain todeta, että ihmiset ovat joko tyhmiä, iljettäviä tai haisevia. Ehkä näihin viimeisiin adjektiiveihin liittyy pelitilanne ja pelitilanteessa sitä pelurikumppaneistaan varmaan helposti "uskoo" kaikenlaista. 
 
 

Pelurit lienevät aina tällaisia

Pelaaminen on varmasti ilmiönä vanha - siitä on varmaan puhuttu aina. Tässä lukujaksossa voi jotenkin päästä pelurin ajatusmaailmaan mukaan. hyvin onnistuneesti kuvataan pelurin tunteita ja katumustakin, joka aiheutuu siitä, että peluri ei ole pystynyt ajoissa lopettamaan. 

Vaimon suhtautuminen häviämiseen lähentelee ironiaa tai millä nimellä kuvaisi sitä tunnetta, jonka Anna kokee esim. sivulla 94, jossa sanotaan, että "…oli purskahtamaisillaan nauruun, mutta ei kuitenkaan purskahtanut, koska Fedja olisi saattanut pitää sitä pilkantekona". Kirjan aikaisemmista kuvauksista voi hyvinkin päätellä miksi Anna pelkäsi Fedjan reaktiota tilanteessa, jossa tämä tunsi itsensä pilkatuksi. Raivokohtaushan siitä olisi seurannut ja tässä tapauksessa varmaan aivan hirvittävä, koska Fedjalla oli jo valmiiksi tunnontuskia. 

Kuvaus on siksi elävää, että ihmettelen ellei Tsypkinillä ole itsellään kokemusta pelaamisesta. Voi tietenkin olla, että Tsypkin on seurannut jonkun pelaajan elämää läheltä ja pystyy sitä kautta kuvaamaan Fedjan tunnemyllerrystä. 
 
 

Vielä yksi halveksittava "ammatti"

Kirjan aikana on käynyt ilmi, että Fedja ei paljoakaan perusta siivoojista, tarjoilijoista tai museon virkailijoista. Nyt käy ilmi, että urheilu kuuluu siihen ryhmään, jota Fedja ei myöskään arvosta. Samalla käy ilmi, että hän ei myöskään ymmärrä sitä kansan osaa, joka hullaantuu urheilusta. Aika rajoittunut on hyväksyntä. Miten Dostojevski on voinut kuitenkin kirjoittaa satoja sivuja kirjoja, joissa kuvataan arkielämää ja arkielämän huolia, kun mikään yleisesti hyväksytty asia tai tavallinen ammatti ei hänen arvostustaan ilmeisesti saa.

 

Palautetta 

Asko Korpela: Minäkin ihmettelen

Asko:  "Miten Dostojevski on voinut kuitenkin kirjoittaa satoja sivuja kirjoja, joissa kuvataan arkielämää ja arkielämän huolia" 

Tätä minäkin ihmettelen. Eli itse asiassa siis alan olla sitä mieltä, ettei Tsypkin sittenkään tavoita olennaista Dostojevskista, vaan hänen oman elämänsä pettymykset puskevat läpi. Dostojevski oli todella kovia kokenut mies: 5 vuotta Siperiaa plus 5 vuotta muuta pakkotyötä nuorella iällä. Sen jälkeen vasta kirjallinen toiminta, joka ei suinkaan pelkkää auringonpaistetta kuvaile, mutta jonka ytimenä on ymmärrys. 

Ihan kuin Tsypkinille olisivat jääneet ikävät kokemukset sulamattomaksi möykyksi mahaan. Toisin Dosto. Hän sanoo, ettei Siperia ollut turha, vaan sieltä hän oppi jotakin mitä muuten ei olisi oppinut. Läpeensä katkeroitunut mies ei voi kirjoittaa sellaisia henkilöhahmoja kuin ovat Karamazovin Aljosha, Rikoksen ja rangaistuksen Porfiri Petrovtsh tai Idiootin Myshkin, vaikka hänelle sitten lopuksi huonosti kävikin. 

Joten ainakin suuri osa siitä kaunaisuudesta, minkä Tsypkin panee Dostojevskin piikkiin, on itse asiassa ehkä pantava mieluummin Tsypkinin piikkiin. Täytyisipä lukea uudestaan Aino Rajalan artikkeli. Miten hän asian näkee. 

Kiitos joka tapauksessa aivan upeasta pohdiskelusta. 
 

 

Pekka Pihlanto: Hyvä ja paha minä taistelevat

Pekka:  Tsypkinin teoksesta saa sen kuvan, että Dostojevskia koskevat kuvaukset perustuvat Annan päiväkirjaan. Jos tällainen on julkaistu, sen tarinat lienevät aitoja.

Jokaisella ihmisellä on sekä hyvä että paha minänsä, jotka taistelevat keskenään. En siis ihmettele tätä Dostojevskin luonteen ja kirjallisen tuotannon välistä ristiriitaa. Moni kirjallisuuden ja muun taiteen mestari on tasapainotellut terveyden ja mielisairauden rajamailla. Niin näyttäisi olleen Dostojevskinkin tapauksessa. Sinänsä ymmärrettävää, ottaen huomioon hänen karut kokemuksensa. 
 

 

Asko Korpela: Niin se varmaan on

Asko:  "Moni kirjallisuuden ja muun taiteen mestari on tasapainotellut terveyden ja mielisairauden rajamailla. " Kyllä kai se näin voi olla ja itse asiassa ehkä täytyykin olla. Miten nyt tasapaksua elämää viettävä mitään mielenkiintoista voisikaan saada aikaan. Voidaan myös kuvitella, että suuren taiteen luominen on niin kuluttavaa puuhaa, että sekin ottaa terveyden päälle. 
 

 

Asta Manner: Jaksaminen

Asta:  Kiitos Asko palautteestsa ja Pekalle kiitos kun jatkoi keskustelua. Hyvä ja paha tosiaan taistelevat ihmisessä hyvinkin voimakkaasti ja itse asiassa sitä ihmettelinkin, että miten niitä "pahoja" ajatuksia jaksaa vatvoa. Ikään kuin elämässä tapahtuisi vain inhottavia asioita. Voihan olla, että herkkä ihminen ei muuten niitä inhottavia asioita kestä ellei kirjoita niistä. 

Askon palautteesta itse asiassa koin pienen ahaa-elämyksen. Puhuit ymmärryksestä kun puhuit Dostojevskin teoksista. Ehkä se on juuri se mitä Dostojevski haluaa kuvata ja minä en kun ole sitä ymmärtänyt, en myöskään ole jaksanut kovinkaan innolla niitä teoksia lukea. Olen työvoittona saanut luettua kirjan Rikos ja Rangaistus ja Idioottia olen koettanut lukea, mutta en jaksanut. Mitä kirjaa suosittelisit Asko nyt luettavaksi?

Askolle tiedoksi: Meillä oli tänään muuten Turun kirjamessuista pieni artikkeli paikallisessa lehdessä ja siinä kaupunginkirjaston informaatikko pitää tätä Tsypkinin kirjaa helmenä ! 
 

 

Asko Korpela: Dostojevski

Asko:  1 Rikos ja rangaistus - vauhdikas ja helppo 
2 Idiootti - ihana, ei vaikea 
3 Karamazovin veljekset - mahtava, paras 
Niin, mutta Köyhää väkeä ja Netotshka Nezvanova - pieniä, helppoja. 
Dostoa ei voita kukaan! - paitsi ehkä Shake jotenkin pärjää 
Dostojevskin kirjat
Dostojevski näyttämöllä

 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asta Manner ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040929 (20040927) o  o AJK kotisivu o Tsypkin