Tuleekohan tässä odotettua, että tämä kirja olisi
jotenkin tasapuolisen edustava kuvaus Dostojevskin elämästä
ja toiminnasta kirjailijana? Sitähän tämä ei tietenkään
ole, vaikka kovin paljon asiaa valaiseekin, kun jatkuvasti tuotantoon viitataan.
Mutta paikka paikoin saa uhkapelin kuvaus kovin laajasti huomiota. Niinhän
se taisi olla, että juuri tämä kesä Baden-Badenissa
oli niitä pahimpia. Jossakin on maininta käänteestä,
harmi ettei muistu mieleen, missä. Mutta Anna Grigorjevnalla oli kyllä
ansionsa, sen muistan.
Karamazovin veljeksiä
ei unohdeta
Lukujakson alussa on viittaus - niin voitaneen sanoa - Dostojevskin pääteokseen
Karamazovin veljeksiin, jonka hän kirjoitti viimeisenä teoksenaan,
siis vajaat 10 vuotta myöhemmin kuin tässä kuvatulle matkalle
lähdettiin. Tässä osoitetaan eräitä henkilöhahmoja,
jotka ovat siirtyneet suoraan Dostojevskin elämästä hänen
kirjalliseen tuotantoonsa. Sopivat hyvin sanontaan, että Dostojevski
ei kirjoittanut mitään, mikä ei olisi voinut olla totta.
Harmi, että tässä kohdassa on poikkeuksellisen paljon vierasta
sanastoa eikä minulla ole täällä Nilsiässä
sanakirjaa, joten jää hiukan hämäräksi, mistä
tässä on kysymys. Nämä mietteet liikkuvat kuitenkin
Tsypkinin päässä hänen junamatkallaan Novgorodin lähellä.
Ajatus siis karkaa Baden-Badenin kesästä kauas eteenpäin.
Mikä on ajatuksen karkaillessa. Ja kun suuren mestarin kuvaa piirretään,
olisi virhe jättää hänen pääteoksensa vaille
huomiota. Näin sen noteeraaminen käy luontevasti.
Polvikatumusta kerta
toisensa jälkeen
Sitten taas palataan Anna Grigorjevnan muistelmiin ja teoksen varsinaiseen
aiheeseen. Taas on Fedja polvillaan tunnonvaivoissa Annan edessä.
'Anna anteeksi, anna anteeksi!' 'Sinä olet enkelini.' Pelissä
on menetetty. Epätoivo valtaa Fedjan mielen. Anna puree huultaan ja
hammastaan. Palaa kurkussa ja tukahdutettua itkua. Pakko tämä
kaikki on kestää. Vuokraemäntääkin joutuu häpeässään
pakoilemaan. Panttikonttoriin joudutaan kantamaan milloin mitäkin,
jopa vihkisormukset. Onneksi kuitenkin niillä rahoilla tulee voitto
ja saadaan sormukset lunastetuksi takaisin. Mutta vaatetus hupenee uhkaavasti.
Polvikatumusta joudutaan kertaamaan. Sen kuvaustakin on muutaman sivun
välein. Tästä toistosta syntyy se vaikutelma, että
peli on pääasia ja kirjoittaminen puuttuu kokonaan. Rahaa kirjailijalle
tulee kuitenkin vain kirjoittamalla. Olenkin useamman kerran aprikoinut,
miten rahat riittävät. Oliko mukana niin paljon, että riittää
sekä elämään että peliin? Saavatko rahalähetyksiä?
Tämän jakson kestäessä mainitaan rahalähetyksistä,
niiden odotuksesta. Rojaltyjako ovat kirjojen myynnistä? Niin varmaan,
mitäpä muuta. Varmaan on kaikki saatu, mitä käsikirjoituksista
on saatavaa. Eikä varmaan etumaksuja annettu. Paperia pitää
olla kustantajan kädessä ennen kuin rahaa heltiää.
Peluria ylenkatsotaan
Yhä vain useammin tuli otetuksi nuo 1457 askelta. Tulihan ainakin
liikuntoa! Vaikka näköjään usemmankin kerran mainitaan,
ei varmaan kuitenkaan askelia kuin kerran laskenut. - Muilla kerroilla
olisi tullut toinen tulos, ainakin +-10, uskoisin että +-25 askelta
mahtuu tuskin 95% rajoihin. 25 askelta on sentään selvästi
alle 2 prosenttia matkasta. Oikein jää mieli askartelemaan tämän
kysymyksen kimpussa. On tullut (juoksu)askeleilla matkoja mitatuksi parikymmentä
vuotta sitten itsekin. Ei sanota suoraan, mutta annetaan ymmärtää,
että nämä useinkin mainitut kateelliset kolleegatkin noteeraavat
Dostojevskin pelihimon yhä vain kasvavan. Gontsharovin käytös
käy yhä vain yliolkaisemmaksi. Turgenjev joutuu tilanteeseen,
jossa hän pelastaa Dostojevskin pulasta antamalla 3 paikallista yksikköä.
Syntyy velka. Maksetaanko takaisin? Vaikuttaa pieneltä. Mikä
merkitys? Oliko alentava armopala vastaanottajalle?
|
o AJK kotisivu o Tsypkin