Korpela Asko
3 Matkalaisen ajatus harhailee

Esa Leskisen ohjaus saa selityksen
Pariskunnan arkipäivä ja kirjailijan tuotanto
Onko Jumala olemassa?
Palautetta
Lähetä palautetta!

Matkalaisen, Tsypkinin ajatus harhailee junan kulkiessa ajassa eteenpäin ja taaksepäin. Lause ei pääty, korkeintaan ajatusviiva tulee väliin, ain ei ehkä sitäkään, kun hypätään sata vuotta eteenpäin Dostojevskien matkasta Tsypkinin elämään ja matkaan tai päinvastoin. Mielikuvissa vilistävät rautatien yhdistämät paikkakunnat, kirjailijan teokset, henkilöhahmot, kirjailijan läheiset ihmiset. Välillä käydään ostoksilla ja välillä uidaan tätä Tsypkinin erikoisuintia. Välillä mennään eteenpäin matkan jälkeisen ajan tapahtumiin. Mikäpä ajatuksen lentoa estäisi. Saa lukija olla tarkkana, kun joskus hypätään todella ulos ajatusten vankeudesta ja sydään ihan fyysisesti tai tehdään ostoksia. Fedjalla näyttää olevan jonkinlainen pakkomielle vaimon pukeutumise suhteen. Jo Maria Dmitrijevalle, ensimmäiselle vaimolle, jonka kanssa yhdessä Siperiasta palattiin, piti ostaa hattu, jota kaikki pitävät, mutta jota kuitenkaan ei Siperian kaupoista saanut. Anna Grigorjevnan käsineistä oli jo edellä puhe. Nyt hänellekin pitää saad a kaulaliina ja hattu. Kukkia katseltavaksi, puolitosta tusinaa, ei mikään köyhän kimppu - ja kirsikoita herkuksi.

Esa Leskisen ohjaus saa selityksen

Useampaan kertaan nousevat esiin kirjailijan teosten henkilöhahmot. Olen hiukan ymmälläni: mistä teoksista ovatkaan? Jotkut Rikoksesta ja rangaistuksesta, jotkut Riivaajista. Suorastaan hätkähdyttävä kohta on kun puhutaan samalla sivulla nuoresta naisesta ja Aeroflotista ja vuodesta 1867. Siinäkin on kysymys Riivaajista. Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Esa Leskisen Riivaajien ohjaus Kansallisteatterissa saa selityksensä. Mistä ihmeestä on Leskinen keksinyt lavastaa tapahtumat nykyaikaan ja nimenomaan lentokentälle? Vastaus on: ilmiselvästi Tsypkiniltä. On vielä ottanut kaupan päällisiksi paljon muutakin. Lopputulos on etääntyminen kauas, aivan liian kauas mestarin alkuperäisestä tekstistä. Myös Tsypkin taiteilee rajalla, mestarin elämän ja omansa rajalla. Mutta ainakaan vielä ei Tsypkin harhaudu liian kauas, koska jatkuvasti marssittaa yksiselitteisiä kosketuskohtia Dostojevskin tuotantoon ja elämään, monet kyllä kuin pisteitä pitkältä janalta tai yksittäisiä neulanpistoja pitkästä ompeluksesta. Mutta vakuuttavia ja tarkkoja. Jos ei ole lukenut Dostojevskin teoksia, on tietenkin mahdotonta kaikkia havaita tai arvata. Siat mainitaan. Nekin ovat kotoisin Dostojevskin tuotannosta (samalla tietenkin myös Raamatusta).

Pariskunnan arkipäivä ja kirjailijan tuotanto

Dostojevskin elämänolosuhteista kerrotaan tunnettuja tosiasioita ja dramatisoidaan pariskunnan jokapäiväistä elämää samalla tavoin vastaansanomattomasti kuin on sanottu Dostojevskin tuotannosta: ei kirjoittanut mitään mikä ei voisi olla totta. Kerrotaan 'uimisen' lisäksi pariskunnan arkipäivästä, aterioista, tupakkaholkkien etsinnästä, ostoksista, riidoista, retkistä, kirjailijan sairauteen taaskin viitataan, kerrotaan harrastuksista, mm käynnistä ampumaradalla! Kerrotaan Dostojevskin tavasta kiihkeästi suudella vaimonsa polvia, viitan reunaa, molemminpuolisista epäilyksistä: rakastaako tuot toinen todella? Kerrotaan Dostojevskin naisihastuksista, Polinasta Pariisissa. Anna Grigorjevna saa virheellisen sukunimen, sekin varmaan jokin heijastus Dostojevskin naissuhteista. Nelli, Njetotshka ja Katja ovat kirjailijan henkilöhahmoja.

Onko Jumala olemassa?

Pienessä parin rivin pätkässä esitetään myös Dostojevskin ja samalla koko länsimaisen filosofian eräs raskaimmista, ellei raskain perusta epäilyksille Jumalan olemassaolosta: 'eräs XIX vuosisadan venäläinen kirjailija päätyi siihen, että onnea ei voi rakentaa toisten kärsimyksille, ei yhdenkään ihmisen, erityisesti ei lapsen kärsimyksille'. Tuon sanoi Dostojevski. Kuka mahtoikaan kiteyttää vielä pitemmälle: Jos Jumala olisi olemassa, hän huolehtisi, että näin myös tapahtuisi, muuten ei Jumala olisi täydellinen rakkaus. Jumala on maailman luonut, mutta sen jälkeen täydellisesti vaiennut, Jumala on kuollut. Eikö tämä viimeinen ajatus olekin Nietzscheä?

Palautetta

Lähetä palautetta!