Kirjan loppu kokoaa yhteen tärkeimmät pataljoonan hahmot. Suursyömäri
Baloun, kokki Jurajda, vapaaehtoinen Marek, vääpeli Vanek ja
sotamies Švejk edustavat alahuonetta. Yläkerrassa mässäilee
upseeristo, jota yllättäen täydentää ja kadetti
Biegler.
Ulostamisen fysiologiaa
Kaksikon paluuta pataljoonaan edeltää automatka, jota sävyttää
voimakas ulostamisen tarve. Tätä asiaa ei olekaan tähän
mennessä riittävästi käsitelty. Tämä lukujakso
tarjoaakin sitten kyseistä prosessia mahan täydeltä. Lähtökohtana
on kolerasta epäillyn kadetin sisuskalujen herkistyminen. Tämän
seurauksena hänen tärkeimmäksi harrastuksekseen kehittyy
käymälöissä istuminen. Kuvaus huipentuu kroonisen ja
akuutin löysävatsamiehen skeidanpidätyskilpaan automatkalla.
Koko kuljetuksen ajan Dub ja Biegler ottavat myös henkisesti mittaa
toisistaan. Kisan raameina ovat ilmoittautumisvelvollisuus ja komentosuhteiden
sovellutukset poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tämä on tyypillistä
armeijan hierarkiasaivartelua, joka voisi jatkua vielä rintaman taistelutilanteissakin.
Olipa pasifistinen sotaromaani
743 sivua maailmansotaa. Kukaan ei suoranaisesti pääse hengestään.
Verenvuodatusta näemme vain kanoja, sikoja ja lehmää tapettaessa.
Yhden miehen vaellusta on koko ajan seurattu, mutta hänen sisimmäinen
olemuksensa ei ole täysin paljastunut. Hölmö vai pelle,
lörpöttelijä vai älykäs ajattelija? Jää
myös epäselväksi, aikoiko Hašek kirjoittaa vielä osan,
jossa todella taisteltaisiin rintamalla.
|