|
Vihdoinkin loppui junassa vetelehtiminen. Siihen alkoivat pitkästyä sekä sotilaat että lukija. Oltiin kuitenkin kaksi päivää edellä aikataulusta. Määränpäässä Sanokissa vallitsee joukko-osastojen sekamelska. Alkusekoilujen jälkeen 91. täydennyspataljoona saa tehtäväkseen muodostaa suojausosaston prikaatille sen marssiessa ilmeisestikin 150 kilometrin päässä olevalle rintamalle.
Švejkin suurenmoinen kehityskaari
Muistellaanpa tämän tomppelin varhaisia saavutuksia. Käsijarrun kiskominen junassa. Päätön kävely ja eksyminen sankarin tallustellessa kohti Budejovicea. Epäonnistunut kirjeen vienti unkarilaisrouvalle ja siitä seurannut katutappelu. Vaan nyt mies on määrätietoinen lähetti, joka saa luutnantti Dubin kiskotuksi ulos bordellista. Eipä tunnu leinikään enää haittaavan Švejkin hölkätessä ratsastavan Lukašin rinnalla ja samalla tarina toisensa jälkeen höystää matkantekoa. Kaiken lisäksi hän on kantava voima sikakomennuskunnassa, jonka tehtävänä on hankkia muonaa ja tiedustella yöpymispaikka.
Upseeriston makea elämä
Tähän saakka joukot ovat olleet joko kuljetuksessa tai rintaman takana reservissä. Sotamiesten elämä on ollut varsin helppoa, mutta armeijan puolesta heille ei ole erityisemmin viihdykettä tarjottu. Päällystön suhteen asiat ovat paremmalla tolalla. Upseereilla on henkilökohtaiset palvelijat, joiden laatu tosin vaihtelee. On oma vaunuosasto ja ruoka on herkullisempaa kuin miehistöllä. Sanokiin jo varhemmin asettuneen prikaatin tarpeisiin on syntynyt eräänlainen upseerikerho, tässä tapauksessa kapakan ja bordellin yhdelmä. Juuri saapuneen 91. täydennyspataljoonan upseeristo ei juurikaan ehdi nauttia tämän laitoksen palveluksista. Poikkeuksena on tietysti luutnantti Dub, joka on mennyt suoraan asiaan, joskin on nautiskellut asian vierestä päätyen tolkuttomaan tilaan. Joukko-osaston lähtiessä marssille hän lojuu rattailla muiden upseerien kulkiessa ratsain. Mikähän lienee upseerien palvelustaso rintamalla, jos sinne edes ikinä päästään.
|
o AJK kotisivu
o Shvejk