|
Tässä jaksossa Švejk ei esiinny lainkaan, minkä takia tavanomainen farssi korvautuu murhenäytelmällä. Upseerintaimi Biegler kokee kovan kohtalon. Ensin esimiehen haukkumiset ja optio kurjimmasta tehtävästä rintamalla. Sitten lääkkeeksi kauhea känni, jota seuraa simeonimainen juopumusuni. Lyhyt vierailu taivasten valtakunnassa päättyy suistumiseen likakaivoon. Tosiasiassa Kalle Päätalon terminologian mukaan vatsa oli mennyt hulivilisonnalle. Paikalle kutsuttu sotatohtori kilvoittelee menestyksellisesti tämän teoksen hyväntahtoisimman henkilön arvonimestä. Hän passittaa kadetin punatautidiagnoosin varjolla sotasairaalaan.
Upseeri ja kirjailija
Biegler saa osakseen ynseää kohtelua, kun kapteeni Sagner huomaa alaisensa kirjalliset yritelmät. Aktiiviupseerit eivät ole pahemmin kunnostautuneet taiteilijoina, kirjailijoina tai edes näiden alojen ymmärtäjinä. Mannerheimilla oli sentään tieteellisiäkin ambitioita edes silmänlumeeksi, mutta hänhän olikin tsaarin upseeri. Sieltä löytyy toinenkin: meriupseeri Rimski-Korsakov. Ja sitten on meikäläinen Kurt Martti Wallenius, taisi ollakin alkujaan rajavartioston miehiä.
Nerokkaat taistelukaaviot
Tämän miehen oikea paikka olisi ollut sotakorkeakoulun luennoitsijana. Kuvauksesta ei käy selville, olivatko joukkojen ryhmittelyä esittävät kaaviot humpuukia vai eikö Sagner niiden suurenmoisuutta ymmärtänyt. Luettelo Itävalta-Unkarin armeijan maineikkaista voitoista sisältää nimiä, joita ei pysty tavoittamaan täkäläisestä kenttäkirjastosta. Kuitenkin niihin liittyvien vuosilukujen tienoilla armeija enimmäkseen kärsi tappioita. Zentassa sentään saatiin voitto, tosin vierasmaalaisen Eugen Savoijilaisen johdolla. Leipzigissä taas Itävalta oli hieman myöhäsyntyisesti rikkana vahvempien armeijoiden rokassa. Ilmeisesti Bieglerin yltiöoptimismi nostaa tappiotkin voitoiksi, kuten virumisen kolerabasillin kantajana sairaalassa loistokkaaksi palvelukseksi hänen majesteetilleen Frans Joosefille.
|
o AJK kotisivu
o Shvejk