Kylläpä on kauniisti muotoiltu viettelyviesti tämä
yliluutnantti Lukašin laatima kirje, jonka on määrä tavoittaa
rouva Kákonyi. Yhteneväinen elämänkatsomus ja lupaus
keskustella puhtaasta taiteesta ovat tietysti pelkkää bluffia,
mutta teoriassa saattaisivat tehdä uhriin vaikutuksen. Lukujakson
toinen ääripää on kertomukset ja kuvaus tsekkien ja
unkarilaisten välisistä yhteenotoista.
Epäluotettava viestinviejä
Lukaš ei ole mitään oppinut palvelijansa toilailuista, vaan lähettää
tämän viemään arkaluontoista sanomaa. Osoite on hämmästyttävä,
Sopronyi utcza 16. Se on käsittääkseni tsekin kieltä,
vaikka ollaan unkarilaisella alueella ja lähinaapuritkin ovat saksankielisiä.
Luen käännöstä, joka on tehty suoraan alkukielestä,
joten tämä on ymmärrettävää. Mikähän
on kadun nimi vanhassa käännöksessä, joka ehkä
perustuu saksankieliseen teokseen.
Švejk olisi saattanut onnistua tehtävässään, mutta
kohtaaminen pioneeri Vodickan kanssa pilaa kaiken. Tämä rääväsuinen
öykkäri on valmis käymään kaikkien madjaarien
kimppuun, ja juuri herra Kákonyi on unkarilainen. Viesti joutuu
aviomiehen käsiin, Švejk ottaa vastuun tapahtuneesta mutta raivostunutta
pioneeria ei enää pidättele mikään. Kohta on koko
kaupunginosa tappelun pyörteissä.
Unkari parka
Näyttää siltä, että kielisukulaisemme eivät
tule toimeen naapuriensa kanssa tai päinvastoin. Jo taannempana oli
tsekkiläisvihjailuja unkarilaisten mongoliperäisistä ulkonevista
poskipäistä. Nyt tämä lukujakso on täynnä
heitä halventavia solvauksia ja mainintoja heidän pieksemisistä.
Samoin annetaan ymmärtää, että Unkari ei tarpeeksi
ponnekkaasti osallistu sotaan. Tämä naapurien suhtautuminen on
esimakua Trianonin rauhasta, jossa maa menetti suurimman osan alueestaan.
|
o AJK kotisivu o Shvejk