Muserrettua kansallistuntoaKaipa näissä sellitoverin tarinoissa on totuuden jyviä mukana. Johtava teema on joka tapauksessa saksan kielen ylivalta ja itävaltalaisen upseeriston tsekkejä kohtaan tuntema halveksunta. Ymmärrettävää on, että monikielisessä armeijassa on yhteinen komentokieli, onhan se Dragsvikissäkin suomi. Tämän katkelman mukaan maalaiskylistäkin haalittujen alokkaiden olisi pitänyt raportoida upseereille saksaksi. Vastaava tilanne taisi olla sitten toisessa maailmansodassa Saksan jo sitä ennen miehitettyä Böömin ja Määrin.Hotelliin syntynyt upseerikerhoPäällystön vapaa-aika ja osa virka-ajastakin kuluu hotellissa naukkaillen ja keskustellen, osin lähinnä juoruillen. Sotilaspoliittista ajatustenvaihtoa edustaa eräässä pöydässä käyty pohdinta Amerikan mahdollisesta mukaantulosta. Sodan tässä vaiheessa se ei näyttänyt todennäköiseltä. Olikohan se niin, että saksalaisten upotettua S/S Lusitanian, jenkit pitkin hampain liittyivät sotaan ympärysvaltojen puolelle.Kun joku on seurasta poissa, hän on heti juoruilun kohde. Yliluutnantti
ei ole vähään aikaan näyttäytynyt tässä
porukassa, syyksi veikataan hänen naisseikkailujaan. Tosin juuri tällä
hetkellä Lukaš saattaa vältellä tovereitaan, jotka saattaisivat
tehdä kiusallisia kysymyksiä kiusallisesta sotilaspalvelijasta.
Viimeinen tuomioEverstin pelätty puhuttelu häpäisee sellitoverin muiden vapaaehtoisten edessä. Teloitusta ei sentään tule, ei myöskään Švejkille. Häntä kohtaa vakiotuomio, hölmöksi julistaminen. Siihen riittää vilpittömän autuaallinen ilme ja kirkas everstiin suunnattu katse. Kolme vuorokautta arestia ja sitten yliluutnantin palvelukseen. Lukašille tämä on todellinen järkytys. Edessä on elämä täynnä tomppelin toilailuja.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20051213 (20051213) o
o AJK kotisivu o Shvejk