|
Eversti Kraus on Hašekin äärimmäisyyksiä viljelevän tyylin mukaisesti typeryksien typerys. Keskustelijana hän on jankuttaja, joukkojen johtajana täydellinen tohelo. Hänen tärkein avunsa on loistava sopeutuminen armeijan byrokraattiseen hierarkiaan. Tärkeintä oli hänen ystävyytensä sotaväen päällikön kanssa.
Yliluutnantin koirankävelytysmatka taisi ulottua Švejkin varoittamalle alueella, sillä tämä onneton eversti havaitsi koiransa alemman upseerin muassa tulevan häntä kohti. Siihen loppui lokoisa elämä selustassa vapaaehtoisten kouluttajana. Koiran toimittaja, kunnon sotamies saa niskaansa syytöksiä ja karjuntaa, mutta kaikki valuu pois kuin vesi hanhen selästä tästä hanhimaisen typeränä pidetystä lempeyden perikuvasta. Yksinpä tietoon rintamalle lähdöstä Švejk suhtautuu tyynen rauhallisesti.
Onko tämä tekijän anteeksipyyntö?
Jälkisanoissa ilmeisesti erillisenä ilmestyneeseen ensimmäiseen osaan Hašek selittää moraalikäsitystään ja puolustelee ilmaisujensa rahvaanomaisuutta. Tämä on kaiketi pelkkää satiirikon ironiaa. Yksittäisten sanojen osaltahan tämä on ainakin tähän mennessä ollut täydellistä pehmoa nykykirjallisuuteen verrattuna. Sukupuolikuriakaan ei ole pahemmin loukattu. Saattaa olla, että taannoinen kenttäpastoriosuus oli se, jonka suomentamisesta Erkki Vala sai painokanteen.
|