Hašekilla näyttää olevan tapana aloittaa uusi tapahtumajakso
yleisluontoisella katsauksella. Nyt on tarjolla esitelmä sotilaspalvelijan
asemasta kautta aikojen. Osa tarinoista saattaa olla tosia, osaan on syytä
suhtautua epäillen. Myös uusi isäntä esitellään
perusteellisesti, ennen kuin Švejk saa suunvuoron. Nyt hän on tavallistakin
puheliaampi ja antaa ilmeisen tarkoituksellisesti itsestään tollon
vaikutelman. Ja sitten täydellinen yllätys: viimeistä kappaletta
hallitsee lopulta nainen.
Eläimellistä menoa
Švejkin toiminta kartanon pehtoorina ei suju nuottien mukaisesti. Siedätyskoe
päättyy kanarialinnun kuolemaan kissan ottaessa tutustumistarjouksen
liian perusteellisesti. Sitten päästään taas koirajuttuihin.
Piskimestarin kokemuksella Švejk saa jaarittelullaan yliluutnantin innostumaan
karkeakarvaisen snautserin hankinnasta. Isäntä, jota on kuvattu
alaisiaan simputtavaksi julmuriksi, on uuden sotilaspalvelijansa juttuvuolauden
ja tomppelimaisuuden tyrmistyttämänä hukannut oman tyylinsä.
Täyden palvelun upseerimessi
Maanpakoon joutunut pikkurouva hakee turvapaikkaa yliluutnantin asunnosta.
Sotilaspalvelija on byrokraattisen kylmäkiskoinen, nainen joutuu seuraamaan
kasarmille isännältään neuvoa kysyvää Švejkiä.
Sitten komentosuhteet vaihtuvat, alkaa siivoussirkus, joka kyllä sujuu
varsin luonnikkaasti. Yliluutnantin ohjeistuksen mukaan palvelijan on toteltava
kaikessa taloon tullutta tilapäisemäntää ja luettava
toiveita hänen silmistään. Hyvinhän kaikki meneekin.
Edellisessä työpaikassa Švejk oli apupappi ja viinuri, täällä
taas sisäkkö ja gigolo.
|