|
Suomen armeijan sairastuvuus vilttikuumeeseen sotaharjoitusten edellä
ei kestä minkäänlaista vertailua tilanteeseen, jonka Švejk
kokee astuessaan seuraavaan passituskohteeseensa. Ruumiinlämpöä
ei juurikaan mitata, koko laumaan kohdistetaan kaikkein rajuimmat hoitomenetelmät
riippumatta asiakkaan tarjoaman taudin tai ruumiinvamman laadusta.
Patologisen ankeuden keskeyttää yllättävä vierailu.
Muuan kenraalin leski on onkinut tietoonsa Prahan läpi rullatuolissa
vaeltaneen miekkosen nimen. Lääkärikunta joutuu hämillisenä
toteamaan, että potilaan eteen mätetään lajitelma monenlaisia
herkkuja. Pian valepotilaat hotkivat kanaa ja suklaata sekä litkivät
viinaksia. Vatsojen ilo jää lyhytaikaiseksi, sillä kaikki
hyvä huuhdellaan hetkessä ulos. Švejk huuhdotaan lisäksi
ulos koko sairaalasta. Edessä on varuskunnan vankila, joka tuskin
voi olla äskeistä kurjempi paikka.
Radetzky taas
Edellisessä luvussa tämä 1800-luvun alkupuolen marsalkka
Prahan Mala Stranan kaupunginosaan pystytettyyn patsaaseen kivettyneenä
tuijotti ohi kuljetettavaa Švejkiä. Tässä jaksossa tämä
sotasankari näyttäytyy sotasairaalan lääkärien
esikuvana. Saattaa olla, että Švejk joutuu vielä marssimaan Johann
Straussin säveltämän Radetzkymarssin tahdissa, eikä
varmaan niin iloisena kuin eräät lukupiirimme jäsenet aikanaan
vanhojen tanssien päätteeksi.
Savoijin prinssi Eugen(e) kelpaa malliksi edellistä paremmin. Radetzkyllä
on itse asiassa hieman huono maine Pohjois-Italian kansannousun kukistajana.
1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alkupuolella prinssimme huhki eri puolilla
Eurooppaa Itävallan leivissä, höykytti turkkilaisia ja valloitti
jopa Belgradin. Noista ajoista maan armeija on heikentynyt sekä miehistönsä
että johtajiensa puolesta.
|