1900-luvun mahdollinen kansallinen kuohunta Keski-Euroopassa ei ole saanut
sijaa suomalaisessa kouluopetuksessa. Suomi ja Tsekki olivat samassa asemassa
oman isäntänsä kahleissa, meillä tosin itsehallinnon
taso sen rapautumisesta huolimatta lienee ollut korkeampi. Erityisesti
tässä lukujaksossa tulle esiin katkeruus Itävallan hallintoa
ja sen lakeijoiksi suistuneita tsekkejä kohtaan. Alimman luokan kansalainen,
koirankaupustelija Švejk, on varsin kansallistuntoinen mies, joka kuitenkin
kätkee tämän ivalliseen Itävaltaa ylistävään
fraseologiaan.
Petojen luolassa
Poliisiasemalla vallitsee vieras, arvovaltainen henki. Henkilökunnasta
vain muutamat ovat oman kansan poikia, muut byrokraattisia petoja. Nyt
paljastuu, että Švejk onkin tehnyt rikoksen ylistäessään
Frans Joosefia. Vähä-älyiseksi tekeytyen veteraanimme onnistuu
pääsemään ulos keltamustaraitaisen pedon kynsistä.
Ja sitten Pikariin, johon saapuu toinen peto, vihikoira Bretschneider.
Päädytään koirakauppoihin tutkinnallisista syistä
ja lopputuloksena tarjotaan juttu, joka saisi Münchauseninkin kateudesta
vihertymään.
Hankala kotiinpaluu
Švejkin paluu pelästyttää vuokraemännän, joka
on ehtinyt luovuttaa asunnon eräälle portierille, joka lojui
huoneenhaltijan vuoteessa ilolintu kainalossaan. Pariskunta saadaan ulos
ja vuokraemännän järkytyksen Švejk parantaa kylmäkiskoisella
huumorilla. Käy ilmi, että koiratarha on kokenut kirveleviä
menetyksiä. Kaksi pentua on kuollut, ehkä nälkään.
Bernhardilainen on karannut.
Rullatuolivetoinen kulkue
Vuoden 1914 aikana Itävallan armeija joutui peräytymään
venäläisten hyökkäyksen edessä entisessä
Etelä-Puolassa lähelle Krakovaa. Tässä vaiheessa tarvittiin
lisää tykinruokaa ja myös leinin jossain määrin
invalidisoima sankarimmekin kutsuttiin palvelukseen. Seuraa teatraalinen
esitys vuokraemännän työntäessä rullatuolissa
istuvaa veijaria pitkin Prahan katuja. Riemukulku päättyy pidätykseen
ja tekosairaaksi julistamiseen. Potilaan kohdalta vaikutus on yllättävä:
leini alkaa hävitä.
|