Pekka Pihlanto
33 Vanha jengi koolla taas

• Ystävällinen eversti
• Švejkillä ei aikaa muuttua
• Hiljaista epätoivoa lähetin saapumisen johdosta
• "Toveri Dub" ja Biegler
• Dub ja paskamainen kadetti Biegler saapuvat
• Teos päättyy Dubin höpertelyyn
• Miten heidän kävi?
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Ystävällinen eversti

Kapteeni Sagnerin pataljoona on majoittunut eräälle asemalle rintaman tuntumaan. Sodan äänet kuuluvat ja sekasorto on melkoinen. Juutalaisia kuritetaan väärien huhujen levittämisestä. Sodan realismia tähdennetään myös kreikkalaisen papin hirttämistä koskevalla tiedolla. Švejk etsiskelee joukko-osastoaan ja on taas joutumassa riitoihin vieraiden upseerien kanssa: hänet leimataan kirotuksi siaksi, koska ei tiedä komppaniansa sijaintia, vaikka on lähetti. Onneksi ystävällinen eversti neuvoo häntä ja antaa vielä tupakkarahaa. Švejk epäileekin tätä homoseksuaaliksi - eihän upseerien kuulu olla näin ystävällisiä miehistöä kohtaan.

Švejkillä ei aikaa muuttua

Švejkin lähestyessä komppaniaansa pataljoonan upseerit ovat odottelemassa Jurajda-kokin valmistelemaa sikaa juoden sipulinkuorilla värjättyä paloviinaa, jota juutalainen kauppias oli väittänyt parhaaksi ranskalaiseksi konjakiksi. Baloun-parka kuolaa vieressä kokin touhuja katsellen ja muistelee omaa ahneuttaan kotona. Hänet heitetään lopulta ulos kun hän yrittää kahmaista kourallisen maksamakkaran täytettä. Kun Švejk astuu pataljoonan toimistoon, vapaaehtoinen Marek sepittää parhaillaan voittoisia taisteluita, joita tulevaisuudessa epäilemättä tultaisiin käymään. Švejk saa aiheen tähdentää selkeän ilmaisun tarvetta: kun lähetyssaarnaaja lausui saarnastuolista, että hän tuskin tulee näkemään kuulijoitaan taivaassa, eräs peltiseppä arveli, että tällä oli varmaan joukoittain syntejä omallatunnollaan. Švejk kertoo pari muutakin tarinaa, jolloin Marek toteaa, että mies ei ole vähääkään muuttunut. "En - siihen minulla ei ollut aikaa", vastaa tämä.

Hiljaista epätoivoa lähetin saapumisen johdosta

Švejk ilmoittautuu porsasjuhlaa viettävälle päällystölle. Hän näkee kapteeni Sagnerin ja yliluutnantti Lukasin kasvoilla hämmentyneen ilmeen, johon sekoittuu hiljaista epätoivoa. Švejk ilmoittaa nöyrimmästi, että hänet aiottiin ampua keisarin pettämisestä. Lukija sai kyllä sen käsityksen, että hirttoköysi häntä odotti. Švejk kertoo seikkailunsa seikkaperäisesti unohtamatta lammikon rannalla kasvaneita lemmikkejä ja niiden tataarien nimiä, joihin hän oli tutustunut (joitakin nimiä hän keksii omasta päästään). Lukas uhkaa potkaista lurjusta, ellei tämä jatka lyhyesti ja ytimekkäästi. Švejk pelastuu enemmiltä haukuilta kun siansisälmysliemi kannetaan sisään.

"Toveri Dub" ja Biegler

Saamme lukea seikkaperäisen selostuksen Dubin ja Bieglerin kohtaamisesta ja automatkasta rykmenttiin. Biegler-paralla on paha ripuli ja hän ärsyttää heti alkuun Dubia pitämällä käymälää varattuna. Automatkalla Dub aikoo kostaa kieltäytymällä pysäyttämästä autoa - mutta hätä yllättääkin hänet itsensä. Miehet väittelevät ohjesäännöstä ja Biegler tietenkin voittaa. Lopulta Dub menettää kaiken auktoriteettinsa Bieglerin silmissä, joka alkaa kutsua häntä alentuvasti "toveriksi".

Dub ja paskamainen kadetti Biegler saapuvat

Toimistovääpeli Vanek jyrsii keittiöllä siansorkkaa ja moittii Švejkin univormujupakkaa pataljoonan varustekirjanpidon sotkemisesta. Siitä ei ole kuin riesaa - voi tulla ylimääräinen tarkastus. Ahneuteen sortunut Baloun heitetään taas ulos - kaikki on komppaniassa ennallaan. Švejk arvelee sodan kestävän vielä viisitoista vuotta, sillä nyt ollaan puolta viisaampia kuin kolmekymmentävuotisen sodan aikaan. Rattoisa keskustelu katkeaa kun Marek ryntää sisään ja ilmoittaa luutnantti Dubin saapuneen mukanaan "se paskamainen kadetti" Biegler. Sakki on todella koossa taas. Parivaljakko on siinä samassa keittiöllä: Dub uhkaa antaa täyttää Švejkin museoon 91. rykmentin muistoksi. Švejk tekee kunniaa ja vastaa: "Käskystä, herra luutnantti!" (kääntäjä on tulkinnut tämän saksankielisen ilmaisun Zu Befehl" sanalla "iloitsen"). Švejk muistelee, että eräs Ruotsin kuninkaista kaatui uskollisen ratsunsa kanssa ja molemmat ovat nyt nähtävissä täytettyinä Tukholman museossa. Švejk jää voittajaksi tässäkin kaksintaistelussa.

Teos päättyy Dubin höpertelyyn

Juranda-kokki on tehnyt mielestään suuren keittotaidollisen innovaation laittaessaan maksamakkaraan meiramin tilalle kamomillaa. Ja eikös vain Švejkiltä löydy tarina makkarantekijä, joka sotki vahingossa verimakkaraan hyönteismyrkkyä. Torakat ja luteet hävisivät niistä perheistä, jotka ostivat hänen verimakkaraansa. Niinpä sitten jutut risteilevät ruuan ympärillä. Hasekin käsikirjoitus loppuu kesken ja luutnantti Dub saa kunnian päättää tämän mestariteoksen. Kadetti Biegler ja Dub riitelevät upseerien possujuhlassa - Dub katsoo tulleensa taas loukatuksi. Paloviinasta känniin tullut Dub höpertelee isänmaanrakkaudesta, velvollisuudentunnosta, uskollisuudesta ja itsensäkieltämisestä, jotka tulvivat hänen mieleensä juuri kun armeija valmistautuu ylittämään rajan.

Miten heidän kävi?

Meiltä jää siis näkemättä, miten näiden veijareiden olisi käynyt sodan kurimuksessa. Švejkin ainakin tiedetään selvinneen, sillä hänet saattoi tavata sodan jälkeen Prahan kaduilla. Vaikka teoksessa on monia realistisen karmeita kohtia, itse sankarit ovat aina säästyneet saamatta ripulia pahempaa vaivaa. Švejkille ei tainnut tulla edes krapulaa. Olisi mukava tietää, oliko kirjailija jättänyt jälkeensä suunnitelmia teoksensa lopusta.

Palautetta 

Lähetä palautetta!