o AJK kotisivu o Shvejk
Erittäin vaarallinen koeHistoria toistaa itseään: Švejk on taas erehdyksessä vankina. Kuten aikaisemminkin, mies hallitsee hermonsa täysin. Hänellä on vain sikäli epäonnea, että hän ja vankitoverit eivät ymmärrä toistensa kieltä - vakava paikka Švejkin tapaiselle suupaltille. Saksaa puhuvan vääpelin kuulustelussa syntyy väärinkäsityksiä - vangin asuinpaikka Praha vaihtuu Varsovan lähellä olevaksi Pragaksi, häntä luullaan juutalaiseksi ja niin edelleen. Švejk pääsee jutunkerronnan makuun ja saa vääpelin toteamaan, että te juutalaiset tiedätte hyviä juttuja. Kielitaitoinen Švejk ylennetään vankijoukon "esimieheksi" ja saa tehtäväkseen laatia luettelon näiden nimistä. Švejkin yrittäessä tolkuttaa vääpelille kohdallaan sattunutta erehdystä, tämä on jo niin humalassa, että lauleskelee lehti-ilmoitusten tekstejä Radecky-marssin sävelellä - eräänlainen M.A. Numminen siis. Švejkin motiivi tekoonsa tuntuu olleen sen kokeileminen, miltä vihollisen asepukuun pukeutuneesta vakoilijasta tuntuu. Erittäin vaarallinen koe - missä Švejkin viisaus ja älykkyys oikein piileskelivät teon hetkellä?Wolf on julma kuin susiLopulta eräälle majuri Wolfille paljastuu, että Švejk on joutunut omien joukkojen vangiksi, mutta mies putoaa vain ojasta allikkoon: hänhän on maanpetturi, yliloikkarivakooja, eli vielä pahempi kuin vangittu vihollinen. Tähän asti tuntematon julmuus pääsee Wolfissa voitolle ja hän haluaa hirttää vangin omalla vastuullaan heti kuulustelun jälkeen. Farssi on muuttumassa draamaksi, mutta lukija tietää, että Švejkiin ei mikään pysty. Itse uhria hirttämistään koskeva kiista majurin ja kapteenin välillä vain huvittaa: "Sehän on yhtä lystiä". Aivan samalla tavalla hän oli riidellyt kerran kapakassa kavereittensa kanssa, heittäisivätkö he erään nimeltä mainitun hattumaakarin ulos sitten kun hän oli maksanut oluensa ja maistanut sitä, vai vasta hänen tanssittuaan ensimmäisen kierroksen. Tuo halju teki kuitenkin sen tempun, että ei tullut koko kapakkaan!Valtion rotat ja virkakissatŠvejk joutuu oikeuden eteen ja sen jälkeen yöksi rottia vilisevään entiseen riisivarastoon. Hän ei haluaisi nukkua rottien asuttaman patjan päällä, sillä rotat olisivat vaarassa ruhjoutua - nehän ovat sentään valtion omaisuutta, hän perustelee kopinvaihtopyyntöään. Ei mene läpi. Saamme samalla lukea, että vasta vuotta myöhemmin armeijan varastoihin saatiin sijoittaa virkakissoja. Sotaoikeuden päätöksellä hirtettiin sittemmin kuusi virkakissaan, jotka eivät olleet täyttäneet virkavelvollisuuksiaan.Kirjansitojan tapaus samanlainenEi Švejk sentään tyhmä ole. Hän ei mene koppiinsa lähetetyn urkkijan lankaan. Kun tämä kertoo nähneensä Švejkin Kievissä, Švejk arvelee tämän juoneen suovettä. Švejkillä on tarina vastaavasta tapauksesta: suovedestä kuumeen saatuaan potilas luuli tuntevansa kaikki tapaamansa ihmiset. Urkkijan yrityksiin Švejk vastaa uudella jutulla. - Sotaoikeudessa hänen kohtalonsa alkaa näyttää huolestuttavalta. Hirttotuomio on edessä. Onhan hän vapaaehtoisesti pukeutunut vihollisen asepukuun. Hänellä on kuitenkin oikeudelle kerrottavaksi ennakkotapaus prahalaisesta kirjansitojasta, joka meni uimaan. Hänen uimakaverinsa, maankiertäjä, oli pukenut hänen vaatteensa ylleen ja häipynyt. Ei toisen vaatteisiin pukeutuminen siis niin harvinaista ole.Keppihevosena kenttätuomiotSotaoikeuden puheenjohtajaksi sattuu kenraali Fink, jonka keppihevosena ovat kenttätuomiot. Niin kuin eräiden ihmisten täytyy säännöllisesti saada pelata erä shakkia tai korttia, hän antaa järjestää päivittäin kenttäoikeudenkäynnin, jossa hän suurella nautinnolla julistaa syytetyn syylliseksi ja hirtettäväksi. Paikalla olevan majurin vaatimuksesta kenraali suostuu vastahakoisesti siihen, että 91. rykmenttiin lähetetään tiedustelu Švejkistä. Hirttotuomio on kuitenkin varma ja kenraali haluaa nopeuttaa prosessia. Niinpä hän päättää, että hengellinen lohdutus annetaan syytetylle heti. Tehtävän saa onneton katekeetta Martinec. Hän on tunnollinen mies, jota kenraali Fink on parhaansa mukaan opettanut juomaan ja siinä jo onnistunutkin. Miten tällaisia paskiais-kenraaleja aina löytyykään? Finkin ja Martinecin ryypätessä ennen hengellistä lohdutusta Švejk kajauttaa kopissaan huolettoman laulun: "Hyvä on elellä sotilaan, pennoset pyörivät taskussaan. Tyttöjä on joka sormelle kaks. Taivasta tunnusta en paremmaks…."
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20060403 (20060403) o
o AJK kotisivu o Shvejk