Pekka Pihlanto
29 Luutnantti Dubin huonompi minä sikailee

• Dub päivystää bordellissa
• Švejk nöyryyttää vainoojaansa
• Marokon sulttaani on erinomainen ihminen
• Dubi ei lupaa miehille helppoa voittoa
• Hyvä sika kestää mitä vain
• Baloun pelkää väijytystä
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Dub päivystää bordellissa

Pataljoonan matkasuunnitelmassa on jotakin epäselvyyttä - se on saapunut seuraavaan etappiin kaksi päivää liian aikaisin. Suunnitelmat tuntuvat muuttuvan joka hetki. Lukujakson lopulla pataljoona lähtee jalkamarssille. Tärkeintä miehistön kannalta kuitenkin on, että saadaan ruokaa. Kun kapteeni Sagner tapaa kollegoitaan nähdään jälleen upseerikunnan mädännäisyys: juopottelua bordellissa. Myös luutnantti Dub kunnostautuu tässä lajissa. Hän on mennyt bordelliin valvomaan, että sotamiehet eivät kävisi siellä, ja retkottaa Ellyn pikku huoneen sohvalla "pitäen ruhtinaallisesti hauskaa". Tämä on jo viides lukujakso, jossa luutnantti Dubilla on keskeinen rooli.

Švejk nöyryyttää vainoojaansa

Sotilaallinen tilanne käy yhä sekavammaksi - venäläiset perääntyvät kovaa vauhtia ja itävaltalaiset joukko-osastot sotkeutuivat toisiinsa sekä saksalaisiin. Sagnerin pataljoona saa yllättäen lähtökäskyn ja vain luutnantti Dub puuttuu pataljoonankomentajan puhuttelusta. Švejkille tarjoutuu herkullinen tilaisuus nöyryyttää vainoojaansa, sillä hänet määrätään hakemaan tämä bordellista. Viisaana miehenä hän pyytää käskyn kirjallisena. Dub on jo ehtinyt juopua katajanmarjaviinasta - kuten ennen sanottiin - kuin kansakoulunopettaja. Hän luulee Ellyä sotilaspalvelijakseen Kunertiksi: "Kunert, Kunert, senkin elukka, odotahan vain, kun opit tuntemaan minun huonomman minäni…". Eipä Ellyn siveellisyys - jos sellaisesta nyt voi puhua - tunnu olevan kovin suuressa vaarassa. Švejk pääsee lopulta Ellyn boksiin matamin ohitse uhattuaan kuonoon lyömisellä ja kerrottuaan varottavan tarinan Platnerkadun matamista, joka mukiloitiin pahanpäiväisesti. Sanan voimalla…

Marokon sulttaani on erinomainen ihminen

Dub luulee, että Švejk on lähetetty hänen luokseen kuulusteltavaksi bordellikäynnin johdosta ja repii Švejkin antaman käskyn kuvitellen sitä anteeksipyynnöksi. Lopulta Švejkin diplomatia puree ja Dub käsittää, että he ovat bordellissa, pukeutuu sekä lähtee mukaan. Neuvokas Švejk palaa vielä kadulta takaisin ja tyhjentää nopeasti katajanmarjaviinapullon. Švejkin ja Dubin paluu majapaikkaan on riemukas - Dub kertoilee koulumuistojaan hokien: "Toivon, että ymmärrätte." Švejk ymmärtää ja kertoo lukuisia päättömiä juttuja epäjohdonmukaisista ihmisistä, kuten siitäkin joka vastasi kysymykseen, oliko tämä jo syönyt sieniä sinä vuonna: "En ole, mutta Marokon uusi sulttaani kuuluu olevan erinomainen ihminen."

Dubi ei lupaa miehille helppoa voittoa

Yliluutnantti Lukasin komppania marssii kärjessä. Humalaista Dubia kuljetetaan komppanian hännillä purjekankaalla peitetyillä kärryillä. Dub huutelee pressun raosta kannustushuutoja sotilaille - hän ei lupaa heille helppoa voittoa. Švejk säestää ironisin täydennyksin. Välillä luutnantti oksentelee - täydellinen alennustila. Švejk pitää yllä tunnelmaa sotilasaiheisilla, muka-isänmaallisilla muisteluksillaan. Hän on todellinen papupata, kuten olemme jo moneen kertaan huomanneetkin - varsin hyvämuistinen kaiken lisäksi: henkilönimet ja paikkakunnat liittyvät aina hänen tarinoihinsa olennaisena dokumentaationa.

Hyvä sika kestää mitä vain

Selvittyään pahimmasta humalastaan Dub kyselee - Lukasin vihjeestä - Švejkiltä, mitä oikein oli tapahtunut. Švejk on näennäisen diplomaattinen: "Ettehän te mitään ole tehnyt herra luutnantti. Te olitte vain käynnillä eräässä julkisessa laitoksessa. Mutta se oli nähtävästi erehdys. Vuohitorin peltiseppää, Pimpraa, etsittiin myös aina kun hän oli mennyt kaupungille lyijyä ostamaan, ja hänetkin löydettiin aina tuollaisesta paikasta", ja niin edelleen. Siinä viisaampi jujuttaa tyhmempäänsä mennen tullen - "nöyrimmästi". Lopulta Dub on huomaavinaan, että Švejk on taaskin loukannut häntä: "Sinä tulet minut vielä kerran tuntemaan!" ja - uusi variaatio: "Sinä et tunne minua vielä, mutta minä tunnen sinut." Myöhemmin Dub ajattelee, että olisi ollut vielä parempi sanoa: "Minä olen tuntenut jo aikoja sitten sinun huonomman minäsi, lurjus!" Tämä "minäkeskeinen" tyyppi tuntuu niin oudolta, että hänellä täytyy olla jokin todellinen esikuva. Lukija tuntenee tiettyä tyydytystä, kun sotilaspalvelija Kunert - hän ei siis vielä olekaan keittiöllä - juottaa Dubille kannullisen vettä, joka on peräisin lavantautiepäilyn takia suljetusta kaivosta. Dubille ei käy kuinkaan, mikä vahvistaa kirjailijan mukaan vanhan sananlaskun: "Hyvä sika kestää mitä vain".

Baloun pelkää väijytystä

Lukujakson lopuksi Švejk, Baloun ja kumppanit lähetetään etukäteen erääseen kylään valmistelemaan komppanialle yösijaa. Baloun pelkää väijytystä, mutta Švejk arvelee, että ammutuksi tulemisen pitäisi olla jokaiselle sotilaalle mieluisaa, sillä näin hupenevat vihollisen ampumatarvikevarastot. Švejkin papupata porisee edelleen koko ajan…

Palautetta 

Lähetä palautetta!