24 Kadetti Bieglerin koettelemukset
Ei lainkaan Švejkiä!Tässä lukujaksossa emme tapaa kunnon sotamies Švejkiä lainkaan. Huomio kohdistuu pelkästään kadetti Bieglerin surkuhupaisaan tai miksei traagiseenkin kohtaloon. Kapteeni Sagner jatkaa Bieglerin hengentuotteiden pilkkaamista niin, että mies ottaa umpikännin. Kadetti sammuu ja kirjailija katsoo jostakin syystä aiheelliseksi selostaa laveasti tämän näkemän omituisen painajaisunen. Kadetin kasvot pelastetaan diagnostisoimalla hänet tahallaan virheellisesti punatautiseksi, ja samalla hänestä päästään eroon.
Jo upseeri, kohta sotamarsalkkaKapteeni Sagner lueskelee "Luonnoksia Itävalta-Unkarin armeijan merkittävimmistä ja kuuluisimmista taisteluista", jotka on laatinut sekä huomautuksin ja selityksin varustanut "keisarillis-kuninkaallinen upseeri" Adolf Biegler. Luonnoksen taistelukaaviot muistuttavat kapteenin mielestä jalkapallojoukkueen taktiikkakuvioita. Lahjakas kadettimme näyttää olevan vielä aivan kakara. Kapteeni saakin aiheen verrata Bieglerin touhuja lasten leikkeihin, joissa nämä jakavat toisilleen kenraalin arvoja: "Ennen kuin olemme Pestissä, on teistä varmaankin jo tullut sotamarsalkka." Täysin lyöty Biegler päätyy itkeskelemään junan vessaan, missä "Luonnokset Itävalta-Unkarin armeijan merkittävimmistä ja kuuluisimmista taisteluista" joutuvat sinne, minne paperitavara vessoissa yleensäkin päätyy. Mieleeni muistuvat Valtionrautateiden junanvessoissa olleet tarrat, joista sai raaputtamalla tekstin: "WC:tä saa käyttää vain junan kissa." Ilmeisesti kissoihin kyllästynyt VR muutti tarrojen tekstit toiseen muotoon.
Käykää päälle!Itkuiset silmänsä pessyt kadetti horjuu vaunuun, jossa pataljoonanlähetti ja pataljoonankomentaja Sagnerin sotilaspalvelija pelaavat korttia. Kun hän kysyy miehiltä mikä unohtui sotilaspalvelija huomaa, että hänen olisi pitänyt lyödä ruutua ja sitten heti patakuningas. Tuleepa tästä mieleen vanha juttu: upseeri kysyy tervehtimättä ohi ajavalta hevosmieheltä, mikä unohtui, jolloin tämä vilkaisee taakseen ja kiljaisee: "Perhana, perälauta!" Teema ja muunnelmia. - Ennen kuin ollaan Budapestissä Biegler on niin humalassa - vänrikki Plescherin tarjoaman konjakin myötävaikutuksella - että hän kumartuu ulos vaunun ikkunasta ja huutaa saksaksi: "Käykää päälle! Jumalan nimeen, käykää päälle!"
Bieglerin painajainen: paratiisista huusiinSammuneena Biegler näkee unen, jossa hänen, majurin tai oikeastaan kenraalimajurin, autonkuljettaja kaahaa kohti vihollisen linjoja hänen kielloistaan piittaamatta. Ainoa valopilkku unessa on se, että Sagner ja Lukas on aikoja sitten siirretty Bieglerin ehdotuksesta toiseen rykmenttiin ja sittemmin he ovat hukkuneet häpeällisesti johonkin suohon pakomatkallaan. Bieglerin auto saa ennen pitkää osuman, ja niinpä hän pyrkii pian paratiisiin, jonne pääsee tunnussanalla "jumalan ja keisarin puolesta". Alokasenkeleitä opetetaan siellä karkein sanoin kiljumaan hallelujaa. Jumalan keisarillis-kuninkaallisessa päämajassa Biegleriä kohtaa ikävä yllätys: Jumala ilmoittaa olevansa entinen kapteeni Sagner yhdennestätoista täydennyspataljoonasta, ja hän kovistelee kadettia kenraalimajurin arvon ottamisesta. Kaksi enkeliä, jotka osoittautuvat edellä mainituiksi kortinpelaajiksi, saavat määräyksen heittää Bieglerin huusiin. Bieglerin hengentuotteet nielaissut junan vessa siinä varmaankin kummittelee.
Bieglerin punatautiKortinpelaajat - nyt taas ilman siipiä - huomaavat kadetin laskeneen housuihinsa, ja tämä tosiasia sekoittuu miehen seuraavaan uneen. Yliluutnantti Lukas ottaa vastaan sapeliniskun, joka on tarkoitettu eversti Bieglerille: eversti on tärkeämpi kuin halpa-arvoinen yliluutnantti, sopertaa kuoleva. Biegler haavoittuu kuitenkin takalistoon ja hän tuntee siellä - aivan oikein - jotakin kosteaa. Kun Bieglerin nolo tilanne selviää kapteenille, sotatohtori, ikuinen lääketieteen ylioppilas ja osakuntaleijona Welfer saa astua kehiin. Siinä on mies, joka ei halunnut saada tutkintoaan valmiiksi, sillä silloin hän olisi menettänyt enonsa testamenttaaman vuotuisen opiskelurahan. Samanlainen tapaus oli eräässä Richard Gordonin riemukkaassa lääkäriromaanissa. Kapteeni Sagner ymmärtää, että olisi ikävä juttu, jos tulisi yleiseen tietoon, että kadetti on laskenut alleen. Siksi onkin parempi, että hänellä on punatauti. Niin Biegler jää Budapestiin hoidettavaksi.
Punatauti muuttuu koleraksiBieglerin kasvojen pelastus vie kuitenkin hänet ojasta allikkoon. Tarinan julmankevyt kerronta muuttuu taas karmaisevaksi realismiksi. Biegler joutuu taitamattomien tomppeleiden hoidettavaksi koleraan kuolevien joukkoon. Kadetti itse on kuitenkin tyytyväinen saadessaan palvella keisariaan - yhdentekevää oliko hän haavoittunut vai sairastunut keisaria palvellessaan. Selvinneekö meille, saako hän naapureiltaan koleratartunnan?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20060213 (20060213)
o 
o AJK kotisivu
o Shvejk