Pekka Pihlanto
22 Ihmiskarjaa Galitsian lahtipenkkiin

• Todellisuuspakoa härkävaunussa
• Korkeimman asteen hölmö
• Švejk ilkeilee
• "Haikaransiipi ja kalanpyrstö" yllättää
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Todellisuuspakoa härkävaunussa

Nyt ollaan lopulta junassa matkalla Galitsiaan - lähtö viivästyi, kuten toimistovääpeli oli ennustanutkin. Tunnelma on kuin teuraalle vietäisiin: "uutta ihmiskarjaa Galitsian lahtipenkkiin", kirjailija maalailee. Meillä näitä miehistön kuljetusvaunuja kutsuttiinkin härkävaunuiksi. Sotamiehet pakenevat todellisuutta korttipelin voimalla ja näyttävät jopa hetkeksi unohtavan näköalattoman tulevaisuutensa. Švejk antaa oman panoksensa viihteen alttarille kertomalla pitkän ja ilmeisen keksityn päättömän tarinan. Puhelinmies Chodounsky puolestaan tarjoilee hyytävän verisen sotajutun muiden pelotukseksi. Tässä on ilmiönä vähän samaa kuin leikkauksessa olleen yksityiskohtaisissa kertomuksissa vastahakoisille kuulijoilleen. Baloun, joka on edelleen Lukasin sotilaspalvelija, valittaa tietysti kroonista nälkäänsä.

Korkeimman asteen hölmö

Lukujaksossa on nyt ehkä hieman vakavampi sävy kuin aikaisemmissa. Kirjailija on keksinyt osuvan analogian: kun sotamiehet lyövät korttipelissä kuninkaita ässillä, kuninkaat istuvat kaukana rintaman takana ja lyövät toisiaan alamaisillaan. Esikunta- ja hallitsijaportaassa sota onkin jännittävää lautapeliä, jossa siirrellään nuppineuloja kartalla, mutta miehistön tasolla veri roiskuu ja henki lähtee. Juuri sodan järjettömyyden kuvaajana Hašek on omaa luokkaansa. Sankareista ei ole näkynyt tähän mennessä vielä jälkeäkään. Upseerienkin motivaatio näyttää olevan nollassa - ehkä everstiporrasta lukuun ottamatta. Pisteenä i:n päällä esiintyy taas ääliömäinen sotarovasti, "korkeimman asteen hölmö", joka oli ennen lähtöä saarnannut joukoille sankarikuoleman ihanuutta. Kuinkahan paljon Iliaan ja Odysseian sankaritarinat olivat vaikuttaneet tällaisiin näkemyksiin?

Švejk ilkeilee

Švejkistä paljastuu jälleen uusi särmä: hän on ilkeä ja aivan oma-aloitteisesti. Ensinnäkin hän haukkuu karkeasti toimistovääpeli Vanekia: "Miten ihmeessä mies voi pelata noin typerästi". Olisiko lähetin "virka" noussut miehen päähän? Sitten hän piruilee okkultistikokille sielunvaelluksesta: keisari muuttui kuoltuaan siaksi, sika apinaksi, ja sitten olivat vuorossa mäyräkoira ja lopulta ministeri. Lehmän sielu taas saattaa muuttaa vaikkapa puhelinmieheen. Kun puhelinmies Chodounsky ilmaisee loukkaantumisensa moisesta, Švejk kysyy viattomasti, onko tämä mahdollisesti sukua Chodounskylle, jolla on etsivätoimisto (tietenkin Prahassa). Sitten seuraa mainittu päätön - tai pikemminkin suippopäinen - tarina Chodounskyn toimiston yksityisetsivästä, joka jäljitti aviorikoksen tekijöitä. Miehen pään muoto oikeutti korkonimeen "suippopää". Ehkä tätä ilkeilevää käyttäytymistä voidaan selittää niin, että Švejkiltäkin alkavat hermot reistailla kaamean kohtalon odotuksessa. Kovasti on inhimillistä.

"Haikaransiipi ja kalanpyrstö" yllättää

Upseerit uppoutuvat omassa vaunussaan kapteeni Sagnerin johdolla salakirjoituksen arvoituksiin eversti Schröderin idioottimaisuutta ihmetellen, joka on asian takana - eversti alkaa upseerien mielestä olla jo kypsä sotaministeriöön. Kaikkien halveksima virkaintoinen kadetti Biegler, jota kutsutaan sukunsa vaakunasymbolien mukaan "haikaransiiveksi ja kalanpyrstöksi", osoittaa älynsä ja ahkeruutensa pitämällä (pyytämättä) asiantuntevan alustuksen erilaisista salakirjoituksista. Hän myös nolaa kapteenin täydellisesti keksimällä, että kapteenilla on salakirjoitusavaimena käytetystä romaanista toinen osa ja muilla upseereilla ensimmäinen - siksi salat eivät upseereille avautuneet. Päädytään kuitenkin siihen, että ei taistelutilanteessa ole aikaa askarrella salakirjoituksen parissa. Saavutaan asemalle, ja siellä tapahtuvan muonanjaon valvonta - ei ilmeisesti mikään kadehdittava tehtävä - tulee tietenkin älypääkadetti Bieglerin tehtäväksi.

Palautetta 

Lähetä palautetta!