Pekka Pihlanto
21 Rintamalle lähtöä odotellaan

• Švejkin luonnekuvan arvoituksellisuus
• Yliluutnantissa ilmenee pehmeitä piirteitä
• Eversti työntää kätensä kissanpaskaan
• Lähtö Galitsiaan edessä
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Švejkin luonnekuvan arvoituksellisuus

Švejk hoitelee edelleen suhteellisen tunnollisesti lähetin tehtäviä, mutta jättää puhelimen kuulokkeen koko yöksi riippuman, koska yliluutnantti ei nimenomaan kehota sulkemaan puhelinta. Minusta tuntuu, että kirjailija huomasi tehneensä Švejkistä jo liiankin normaalin ja tunnollisen. Siksi hänen piti lisätä miehen luonnekuvaan taas vähän hölmön vikaa: Švejk nuokkuu koko yön puhelimen ääressä luuri poissa paikoiltaan. Tuskin tällaista voisi tehdä piruuksissaan, vaikka saattaa siinä se järki olla, että Švejk saa nukkua yönsä rauhassa puhelimen häiritsemättä. Joka tapauksessa Švejkin luonnekuvan tietty arvoituksellisuus ja epäselvyys tuovat koko teokseen kiehtovan elementin. Juuri kun lukija luulee ratkaisseensa täydellisesti Švejkin luonteen arvoituksen, tämä luiskahtaakin hyppysistä kuin märkä saippua.

Yliluutnantissa ilmenee pehmeitä piirteitä

Toimistovääpeli Vanek palailee täydessä kännissä kämpille ja on oppinut ryyppykaveriltaan, "okkulttiselta kokilta" jotakin: "Muoto on olemuksettomuutta ja olemuksettomuus on muotoa ", hän mutisee itsekseen ja kömpii nukkumaan. Sillä välin luutnantti Lukas ja muut upseerit joutuvat kuuntelemaan eversti Schröderin sotkuista puhetulvaa, jonka päätteeksi mennään upseerikasinolle ryyppäämään. Sieltä tunteenomaisessa tilassa palannut yliluutnantti kirjoittaa tädilleen liikuttavan jäähyväiskirjeen, sillä tuntematon kohtalo odottaa rintamalla. Yliluutnantti alkaa ymmärtää ja jopa sääliä sotilaspalvelijaansa Balounia, vaikka tämä on käynyt syömässä hänen suklaansa. Hän jopa päättää määrätä tälle ylimääräisen leipäannoksen.

Eversti työntää kätensä kissanpaskaan

Švejkillä tuntuu olevan vaikeuksia puhelinviestien muistiin merkitsemisessä, ja yliluutnantilla on taas aihetta syyttää lähettiään hölmöilystä. Tämä kun on saanut kirjoitetuksi muistiin vain: "Ottakaa vastaan puhelinsanoma. Kuka on puhelimessa? Onko selvä? Lue se ääneen, tai jotakin sinnepäin." "Jumalauta, Švejk, tehän teette ihmisen hulluksi!", karjuu Lukas. No, selviäähän ainakin yksi viesti: eversti pitää heti aamulla uuden puhuttelun. Tällaisiin omasta äänestään pitäviin tyhjänpuhujiin on varmasti jokainen jossakin organisaatiossa työskennellyt joskus törmännyt. Puhuttelussa pitäisi muun muassa käsitellä Švejkin sellikaverin vapaaehtoisen ja erään ansiotta vapaaehtoisen natsoissa esiintyneen sotamiehen tapaukset. Näyttää siltä, että sellikaveri saa sovittaa siivouksesta kieltäytymisensä "urhoollisuudella rintamalla". Tapaukset jäävät kuitenkin käsittelemättä kun likinäköinen eversti työntää kartalla taistelutilannetta demonstroidessaan kätensä - sananmukaisesti - kissanpaskaan. Kirjailija ei todellakaan s äästä armeijan upseereita, vaan tekee heistä naurettavia ääliöitä.

Lähtö Galitsiaan edessä

Toimistovääpeli saa taas muistutuksen uuden sotilaspalvelijan hankkimisesta Balounin tilalle, mutta vääpeli toteaa Švejkille, että ei aio sellaista hankkia - yliluutnantti tottuu kyllä aikanaan nykyiseen. Kuten näkyy, vääpeli on jo vahvistanut itsetuntoaan aamuryypyllä (toimiston pöydällä olevasta pullosta, jonka kyljessä lukee "mustetta"). - Koko rykmenttiä askarruttaa, milloin lähdetään rintamalle. Švejk toheloi edelleen puhelinsanomien vastaanottamisessa, mutta toimistovääpeli lohduttaa, että useimmat tuollaiset sanomat joutavat huusiin. Vääpeli pyytää Švejkiä kertomaan jotakin sotilaselämästä, eikä hän sitä turhaan pyydäkään. Kertomuksessa on pääroolissa päissään toikkaroiva sotilas, joka varastaa pyhäinkuvan ja vie sen leiriin sekä voittaa tämän jälkeen jatkuvasti korttipelissä. Yliluutnantti selvittää salakielellä laadittua viestiä, joka koskee täydennyspataljoonan marssia kohti Galitsian rajaa. Lukujakso ja nide (osat I ja II) päättyvät kuvaavasti Lukasin huokaukseen: "Painukoot helvettiin!"

Palautetta 

Lähetä palautetta!