Pekka Pihlanto
17 Korpraaleilla käy huono tuuri

• "Joku juopunut sotarovasti"
• Riesaa aliupseerinnappula Schreiterista
• Korpraaleille sattunutta
• "Sota on sotaa ja käsky on käsky"
• Jälleennäkeminen Wienin rautatieasemalla
• Taas rouva kierroksessa
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Suurin osa lukujaksosta menee vankivaunussa juopon sotarovastin toilailuja ja korpraaliin kohdistuvaa nälvimistä seuraten. Lopuksi Švejk sentään tapaa yliluutnanttinsa liikuttavissa tunnelmissa.

"Joku juopunut sotarovasti"

Vankivaunuun siis astuu tarkastajana toimiva reservin luutnantti Mraz. Vaikka mies on siviilissä tohtori ja matematiikan opettaja hänellä on vaikeuksia valvonnassaan olevien junanvaunujen, kenttäkeittiöiden ja miesten lukumäärien selvittelyssä. Vartiokorpraali ei saa sanaa suustaan selittääkseen kuka vaunussa retkottava humalainen on. Švejk on sanavalmis ja ilmoittaa, että kysymyksessä on "joku juopunut sotarovasti". Tuttu mies, suursyömäri eilisistä kemuista, muistaa luutnantti Mraz, kun nukkujan kasvopuoli käännetään esiin. Sotarovasti taitaa luulla Mrazia hovimestarikseen, sillä hän tiedustelee, onko illallinen jo valmis. Myös Švejk on nimeltään tuttu mies - yliluutnantti Lukas oli kieltänyt päästämästä palvelijaansa ulos vankivaunusta ennen Bruckin asemaa, jotta tämä ei pääsisi tekemään tyhmyyksiä. Korpraaliparka joutuu myöhemmin puhutteluun, koska vankivaunussa on ylimääräinen henkilö.

Riesaa aliupseerinnappula Schreiterista

Korpraalin nälviminen jatkuu - vapaaehtoinen ja Švejk eivät kunnioita tätä alkuunkaan. Kaikille ei esimiesasema yksinkertaisesti sovi. Švejk on puhuttelussaan muodollisen kohtelias "herra korpraaleineen", mutta hän loukkaa korpraalia hienovaraisesti kertomalla "aliupseerinnappula Schreiterista". Tämä kiusasi sotamiehiä työkseen, mutta Švejkin mitta tuli täyteen kun nappula kutsui heitä yövahdeiksi. Koska kapteenilta ei herunut ymmärrystä Švejk halusi viedä valituksensa yhä ylemmäksi virkahierarkiassa. Vasta kun hän halusi prikaatinkomentajan puheille, Schreiter pakotettiin pyytämään anteeksi yövahti-sanaa. Švejkin tarinalla on kuitenkin hänen omalta kannalta nolo loppu. Schreiter käryttää miehen saatuaan hänet kiinni kirjoittamasta seinälle vartiovuoron aikana: "Vääpeli Schreiter on roisto" - alla komeili Švejkin oma nimi. Ei oikein viisas teko. Švejkin tiliin yritettiin laittaa myös samalla seinällä ollut riimi: "Jos sotaan käsketään, niin näytän takapään". Käsialantutkija vapautti kuitenkin Švejkin tästä he rjasta, mutta kuusi viikkoa vankeutta hänelle tuli nimensä kirjoittamisesta vartiopalveluksen aikana.

Korpraaleille sattunutta

Korpraalin ilo Švejkin vankeudesta jää lyhytaikaiseksi, sillä vapaaehtoinen ja Švejk pelottelevat häntä uhkaavalla puhuttelulla ja kertovat valaisevia esimerkkitapauksia. Švejk antaa ystävällisesti hymyillen korpraalille neuvoja vankeuden varalta. Eräs vartiomiehistä säestää kertomalla, että nykyään hirtetään ja ammutaan ihmisiä paljon. Korpraalin ikävä luonne paljastuu, kun hän hekumoi kertomuksella suorittamistaan simputuksista. Outoa vain, että näitä kahta vekkulia hän ei saa kuriin. Švejk puolestaan heittää löylyä kertomalla simputetusta sotamiehestä, joka tappoi korpraalin ja itsensä. Ja heti perään tulee juttu korpraalista, jolta leikattiin kurkku poikki. Kolmannen korpraalin tapaus jää kertomatta, kun sotarovasti herää.

"Sota on sotaa ja käsky on käsky"

Hašekin inho kirkollisia sotilashenkilöitä kohtaan näkyy hyvin herääjän kehon toimintojen kuvauksessa: heräämisessä ei ole mitään arvokasta. Kun rovastille on lopulta selvinnyt, missä hän on ja miten sinne joutunut, nousee tärkeysjärjestyksessä seuraavaksi esiin ruokailu. Päivällistä syödään vasta Wienissä. Švejk pääsee sotarovastin suosioon kun käy ilmi, että hän on työntänyt manttelinsa rovastin pään alle tyynyksi. Sotarovasti saa kohmelonsa takia oikean demokraattisuuden puuskan. Hän antaa miehille savukkeita sekä lupaa heille suklaata ja rommia. Korpraalin rovasti lupaa järjestää seitsemännen ratsuväkidivisioonan esikunnan valokuvausosastolle. Hän pelastaisi heidät kaikki, eikä unohtaisi heitä koskaan. Kohmelo taitaa olla ennenaikainen diagnoosi - humalassahan mies on. Sotarovasti juo sitten puolet korpraalin rommipullosta ja määrää Švejkin tyhjentämään sen korpraalin suureksi harmiksi. "Sota on sotaa ja käsky on käsky" sanoo Švejk hyväntahtoisesti korpraalille ojentaessaan tälle tyhjän pullon. Sotarovast i ottaa pienet nokkaunet, mutta sitä ennen hän antaa Švejkille ohjeet päivällisensä noutamisesta Wienin aseman upseeriruokalasta - annosten pitää olla kaksinkertaiset. Korpraalin nöyryytykset eivät ole vieläkään lopussa. Sotarovasti lainaa häneltä kaksi guldenia ja antaa toisen heti Švejkille - toisen hän saa, jos toimittaa asiat kunnolla. Švejk tosin antaa guldenin korpraalille takaisin ja lupaa menetellä samoin toisenkin guldenin kanssa.

Jälleennäkeminen Wienin rautatieasemalla

Niin Švejkin ja Lukasin tiet kohtaavat Wienin rautatieasemalla. "Kenelle te sitä viette", kysyy Lukas viitaten ruokatavarapaljouteen, joka Švejkillä on mukanaan. "Nämä ovat teille, herra yliluutnantti". Švejkin ihmisten käsittelytaito puhkeaa kukkaan hänen syytellessään itseään niin epätoivoisen näköisesti, että Lukas heltyy: "Älkää nyt sentään itkekö, Švejk", yliluutnantti sanoo. Lukas rauhoittaa Švejkiä, joka sanoo, että ellei se olisi esivallan vastustamista, hän ei enää koskaan voisi rauhoittua, mutta nyt hän on jo yliluutnantin käskystä aivan rauhallinen. Aika velmu.

Taas rouva kierroksessa

Lukujakson päätteeksi saamme selvityksen armeijan bordellilaitoksesta. Švejk odottelee majuri Wenzlin sotilaspalvelijan kanssa Lukasin paluuta tämän yöllisiltä retkiltä. Lopulta tämä saapuu hyväntuulisena. Hänellä on taas rouva kierroksessa. Švejk saa tehtäväkseen viedä aamulla kirjeen rouva Kakonyille. Mitähän tästä seuraa yliluutnantille? Näyttää siltä, että hän ei ole oppinut mitään Švejkin tavasta hoitaa asioita.

Palautetta 

Lähetä palautetta!