Pekka Pihlanto
14 Takaisin rykmenttiin - ja putkaan

• Ammutaanko vai hirtetäänkö?
• Kultainen slaavipoika
• Mummon suu tukitaan
• Švejk kameramiehenä
• Vanki ja vartija putkaan
• Ihminen on joskus kuuro kuin pölkky
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Ammutaanko vai hirtetäänkö?

Tässä lukujaksossa Švejk pääsee yllättävän sujuvasti rykmenttiinsä Budejoviceen, mutta sitä ennen tapahtuu eräitä riemukkaita ja surkuhupaisia sattumuksia. - Švejk, vääpeli ja korpraali käyvät leppoisan keskustelun siitä, pitäisikö vakoilija ampua vai hirttää. Švejk heittää kevyesti, että eihän sen noin tarvitse käydä; kun on kyllin nokkela, niin eivät ne voi näyttää mitään toteen. "Mutta se näytetään toteen - sen saatte vielä itse kokea!" vääpeli sanoo painokkaasti. Švejkin täytyy olla selvillä, että nyt puhutaan hänestä, vaikka sanat asetetaan niin kuin olisi kyse yleisestä tapauksesta.

Kultainen slaavipoika

Majatalosta tilataan kunnon ateria ja ruukullinen olutta, sillä vääpeli pelkää vangin karkaavan, jos hän menee tapansa mukaisesti istumaan iltaa majataloon. Santarmiaseman ja majatalo Kissalan välillä käy illan mittaan vilkas liikenne, kun vanha mummo palvelee asiakkaitaan. Lopuksi vääpeli tilaa vielä pullollisen kontušovkaviinaa. Vääpeli kutsuu vankiaan "kultaiseksi slaavipojaksi, omaksi pikku vakoojakseen" ja maanittelee tätä sanomaan, että ei Venäjällä ole näin hyvää kontušovkaa. "Ei, ei niillä näin hyvää ole", vakuutta Švejk. Vääpeli sopertelee umpikännissä, että tämä "tunnustus" tuotti hänelle suuren ilon. Ennen sammumistaan hän täydentää raporttiaan: "Minun on vielä lisättävä, että venäläinen kontušovka 56§:n nojalla…". Täydennys päättyy mustetahraan.

Mummon suu tukitaan

Aamu on ankea. Vääpeli ja korpraali muistelevat, mitä maanpetoksellista kumppani tuli leperrelleeksi Švejkille ja vielä majatalon mummon kuullen. Pikarin isännän sanomiset olivat vaaratonta kamaa näihin puheisiin verrattuna ja niin vain hänelle napsahti kymmenen vuotta. Vapisevalta mummolta otetaan valaehtoinen lausunto ristiinnaulitun kuvan todistamana, että hän ei edes kuolinvuoteellaan paljasta, mitä vääpeli ja korpraali olivat sanoneet - vaikkakin vain muka saadakseen Švejkin ansaan. Tosiasiassa Švejk on liian viisas näille typeryksille.

Švejk kameramiehenä

Vääpeli loistaa vielä kuulustelutaidollaan. Švejk ei kerta kaikkiaan pysty sanomaan ei, vaan myöntää johdateltuna osaavansa valokuvata ja tunnustaa, että jos hänellä olisi valokuvauskone hän olisi saattanut valokuvatakin ja että rautatieaseman kuvaaminen on helpompaa kuin monen muun asian, koska se pysyy paikallaan ja sitä ei tarvitse pyytää ottamaan naamalleen vähän iloisemman ilmeen. Tästä vääpeli saa oivallista aineistoa raporttiinsa: "Hän tunnusti, että kyllä ottaisi valokuvia, jos hänellä olisi kamera".

Vanki ja vartija putkaan

Seuraava episodi on vangin vieminen Pisekin piirisantarmiasemalle. Jäähyväiset liikuttavat vääpeliä, mutta Švejk vakuuttaa tulevansa tervehtimään tätä heti kun saa tilaisuuden. Sää on huono, joten kersantin aloitteesta poiketaan ryypylle. Käy sitten aivan samalla tavalla kuin Prahassa, kun Švejkiä kuljetettiin pastorin luo. Vartija juo itsensä sikahumalaan ja joutuu heti perille päästyään Švejkin kanssa putkaan. Tiukka ratsumestari huomaa vääpelin raportista, että se on kirjoitettu sikahumalassa ja niinpä vääpeliäkin odottaa kuulustelu. Švejk on kohtalokasta seuraa vartijoilleen ja esimiehilleen.

Ihminen on joskus kuuro kuin pölkky

Ratsumestari tajuaa heti, että Švejk ei ole vakooja, ja miehen päätön kaunopuheisuus saa hänet vakuuttuneeksi, että tämä on ympyrääkin kiertäessään ollut todella pyrkimässä rykmenttiinsä. Ratsumestarin uteluun miksei Švejk selittänyt santarmivääpelille, että kaikki oli erehdystä, tämä vastaa: "Koska huomasin, että heidän kanssaan oli mahdoton ruveta keskustelemaan. Jo vanha majatalonisäntä Rampa Vinohradysta sanoi, että on hetkiä, jolloin ihminen on kuuro kuin pölkky." Niinpä Švejk tapaa jälleen yliluutnanttinsa Budejovicessa: "Ilmoitan nöyrimmästi, herra yliluutnantti, että olen taas täällä". Paikalla olleen vänrikki Kotatkon mukaan kuultuaan Švejkin ilmoituksen yliluutnantti hyppäsi korkealle ilmaan, tarttui kiinni päähänsä ja kaatui taaksepäin Kotatkon päälle. Jälleennäkeminen ei siis ollut sydämellinen. Švejkin seuraava etappi onkin putka, jossa hän tapaa "paksun vapaaehtoisen". Tämän huolettoman veikon kertomista toilailuista Švejk ja lukija saavat suurta huvia.

Palautetta 

Lähetä palautetta!