12 Junamatka vaihtuu patikoinniksi
Holtiton miesŠvejkin törmäilyt jatkuvat. Näyttää selvältä, että Švejk on yliluutnantti Lukas'lle paljon harmillisempi palvelija kuin hän oli sotilaspastorille. Tässä jaksossa Švejkin piittaamattomuus kohtalostaan ja heittäytyminen korostuvat entisestään. Hänellä tuntuu olevan uskomattoman hyvä onni. Kukaan järkevä ihminen ei uskaltaisi käyttäytyä näin holtittomasti, ja jos käyttäytyisi, niin huonosti kävisi. Tarina taitaa siis olla tietyistä realistisista piirteistään huolimatta aikuisten satu: näin asiat eivät mene tosielämässä.Asemilla on aina varastettuJunamatka Budejoviceen alkaa heti huonoissa merkeissä. Švejk jättää yliluutnantin matkalaukut hetkeksi asemalle mennäkseen ilmoittamaan isännälleen, että kaikki on hyvin, kun yksi laukuista varastetaan. Švejk taisi tehdä sen tahallaan (kuten yliluutnantin kanarialinnun ja kissan hävittämisenkin), sillä hän toteaa sinuhemaiseen tapaan yliluutnantille laukun hävittyä, että asemilla on aina varastettu ja tullaan aina varastamaan eikä toisin voi ollakaan. Laukun sisältö ei onneksi ollut kovin merkittävä heidän kannaltaan, lohduttaa Švejk: vuokraisännältä otettu peili ja hattunaulakko. Hänellä on heti tarjolla tarina eräällä asemalla tapahtuneesta lastenvaunujen anastuksesta. Yliluutnantin haukkujen jälkeen seuraa tarina huonosta onnesta - Švejk näet tulkitsee toilailunsa huonoksi onneksi."Tuttu pankinjohtaja"Samassa vaununosastossa matkustava hiljainen kaljupäinen mies kuulee tämänkin törmäilyn. Hänen mittansa täyttyy, kun Švejk luulee häntä tutuksi pankinjohtajaksi ja alkaa sitten kertoa juttua kaljupäisyydestä ja siitä, mistä se johtuu: lapsivuoteessa saadusta sielullisesta kiihottumisesta. Kaljupää osoittautuu siviilipukuiseksi kenraalimajuriksi, joka kiertää varuskunnissa yllätystarkastuksilla. Hänen tarkastustyylinsä on äärimmäisen ankara: moni varuskunnan päällikkö ottaa hänen neuvostaan vaarin ja ampuu itsensä varuskunnan asioiden kehnon tilan takia. Tämä hirmutarkastaja ponnahtaa pystyyn huutaen Švejkille: "Ulos, sika!". Lisäksi hän sättii Lukasin pahanpäiväisesti veljeilystä miehistöön kuuluvan kanssa.Kahdenkymmenen kruunun huviŠvejk keksii muuta puuhaa. Hän alkaa kysellä junailijalta hätäjarrun salaisuuksia ja kuinka ollakaan, oppitunnin aikana jompikumpi tulee vetäneeksi hätäjarrusta. Švejkin tuntien syyllinen ei jää lukijalle epäselväksi, eikä junan henkilökunnallekaan. Kuultuaan, että teosta seuraa kahdenkymmenen kruunun sakko, Švejk toteaa täysin rauhoittuneena, että siitä huvista kannattaa maksaa kaksikymmentä kruunua. Hänellä on tarina tätäkin tilannetta varten. Hätäjarrun vetäminen muuten osoittaa, että Švejk ei piittaa kohtalostaan. Kun Švejk ei pysty suorittamaan sakkoa, hänet poistetaan seuraavalla asemalla junasta. Švejk on tyytyväinen kuultuaan pääsevänsä keskustelemaan asemapäällikön - hänen käsityksensä mukaan sivistyneen miehen - kanssa. Ja sitten seuraa tarina eräästä asemapäälliköstä. Yliluutnantin sydän on kevyt palvelijan jäätyä asemalle.Ennen näkemätön otusEräs hyväntahtoinen siviili maksaa Švejkin sakot ja antaa hänelle vielä matkarahankin, jonka turvin hän pääsisi Lukasin perässä Budejoviceen. Kuten Švejk vähän myöhemmin selittää asemapartiolle, joka pidättää hänet henkilöpaperien puuttumisen takia, hän vain jäi juomaan olutta. Usea juna on siinä ehtinyt jo lähteä Budejoviceen. Ehkä Švejk ei haluakaan täydennyspataljoonaan, joka vaikutti sankarikuoleman paikalta. Kuulustelija ihmettelee itsekseen: "Tuollaista otusta en ole koskaan nähnyt, hän myöntää kaiken".Hilpeästi laulellen Budojevicestä poispäinKun matkarahat on juotu, eikä vapaalippua anneta, Švejk määrätään menemään Budejoviceen jalkaisin. Hän lähtee kuitenkin väärään suuntaan. Taisi tapahtua tahallisesti - ei hän niin tyhmä voi olla, kuten nähtiin sotilaspastorin asioiden hoidosta ja miksei yliluutnantin naisjupakan järjestämisestäkin. Ehkä tässäkin näkyy miehen ovela suunnitelma vältellä Budejovicen kuolemanloukkua? Ei tosin hortoilu maantiellä sotatilan vallitessa paperittomana ole aivan vaaratonta puuhaa sekään. Hilpeästi hän kuitenkin siellä astelee laulellen: "Ilomielin vaelsin, kaupungista kauas…". Suruton kaveri.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20051126 (20051126) o 
o AJK kotisivu o Shvejk