Pekka Pihlanto
11 Tolvana-everstin kosto

• Täysiverinen idiootti
• Lukasin taloudesta häviävät kotieläimet
• "Siitä tulee suurenmoista!"
• Tapaamme vielä sotilaspastori Katzin
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Täysiverinen idiootti

Johdannoksi sille, mitä tuleman pitää lukijalle esitellään varastetun koiran omistaja, omituinen eversti, täysiverinen idiootti. Hän sairastaa kyselymaniaa: hänellä on tapana vaivata alempia upseereita kysymyksillä, jotka koskevat itsestään selviä asioita ja vastata niihin itse: "Tiedättekö, hyvät herrat, mitä liima on? Liima on liimausainetta". Häntä kutsutaan manlicher-tolvanaksi, koska hän kysyy jatkuvasti sotilailta, miksi armeijan käytössä olevan kiväärin nimi on manlicher. Tolvana-eversti on edennyt arvoasteikossa kykyihinsä nähden nopeasti suosijansa kenraalin ansiosta. Mitaleita tulee ropisemalla, vaikka hän hukkasi sotaharjoituksissa pataljoonansa. Everstimme vaatii sotilailta huolellista paneutumista kunniantekoon, ja hänen kantansa mukaan sotilaan on vielä kuollessaankin tehtävä kunniaa.

Lukasin taloudesta häviävät kotieläimet

Tämän omalaatuisuuden hampaisiin joutuu pahaa aavistamatta koiraansa ulkoiluttava yliluutnantti Lukas. Eversti tunnistaa heti koiransa ja raivostuu: "Mistä asti on tullut tavaksi, että upseerit kävelevät varastettujen koirien kanssa? Koira, joka kuuluu toiselle, on varastettu!". Koira vaihtaa puolta ja yrittää purra yliluutnanttia. Raivoa puhkuva yliluutnantti tapaa kotona lempeäilmeisen Švejkin, joka ilmoittaa nöyrimmästi yliluutnantin kissan kuolleen syötyään saapasrasvaa. Hän kertoo heittäneensä raadon kellariin, ei omaan vaan naapurin. Lieneekö Švejkin tavoitteena ollut vapauttaa yliluutnantin talous kokonaan kotieläimistä? Kanarialinnustahan jo päästiin. Yliluutnantin haukut eivät tunnu purevan Švejkiin. Hän myöntää jälleen kerran olevansa idiootti, samoin sen, että tiesi koiran olevan everstin omaisuutta. Kuten totesin, Švejk otti melkoisen riskin kun varastutti sotaherran koiran.

"Siitä tulee suurenmoista!"

Yliluutnantti saa kutsun tai pikemminkin käskyn saapua everstin puhutteluun. Lopputuloksena on siirto Budejoviceen, minne yliluutnantti on kyllä aikaisemmin anonutkin. Nyt tilanne taitaa olla toinen, sillä kysymys on täydennyspataljoonasta rintamalohkolle, missä upseerihukka on ollut valtava. Siirto on siis kuolemantuomio. Synkkänä yliluutnantti utelee Švejkiltä, onko tämä nyt iloinen. Vastaus ilmeisesti yllättää yliluutnantin: "Siitä tulee suurenmoista, kun me kaksi yhdessä saamme kaatua hänen majesteettinsa keisarin ja hallitsijahuoneen puolesta", hehkuttaa Švejk. Mies on fatalisti ja musta humoristi, ei kuitenkaan idiootti, se on jo selvää.

Tapaamme vielä sotilaspastori Katzin

Kirjan tekijän jälkisanat nyt päättyneeseen osaan antavat ymmärtää, että ainakin osa romaanin henkilöistä olisi todellisia. Etsivä Bretschneider-vainaa, Pikarin kapakoitsija sekä sotilaspastori Katz mainitaan. Kapakoitsija, joka pääsi vapaaksi sodan jälkeen, on ylpeä roolistaan teoksessa ja jakelee sitä sukulaisilleen ja tuttavilleen. Sotilaspastori ei ymmärrettävistä syistä ole tyytyväinen. Hašek tapaa hänet ja ilmeisesti sovittelee riitaa kosteissa merkeissä. Tavoilleen uskollisena Katz ei enää yöllä kello kahden aikoihin kestä jaloillaan, mutta leuka liikkuu yhä: "Minä olen Otto Katz, sotilaspastori, senkin kipsipäät!"

Palautetta 

Lähetä palautetta!