Pekka Pihlanto
10 Rouva lähtee ja koira tulee

• Arkipäivän diplomatiaa
• Humalakauppias saa rouvansa takaisin
• Everstin koira vaihtaa omistajaa
• Onnettomuuden uhka nousee taivaalle
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Arkipäivän diplomatiaa

Taistelujen riehuessa rintamalla yliluutnantti Lukas ja Švejk paneutuvat hieman rauhanomaisempaan sotasuunnitelmaan. Taloksi asettuneesta rouvasta on päästävä eroon. Švejk osoittaa jälleen neuvokkuutensa. Hän kertoo ennakkotapauksen: on ilmoitettava aviomiehelle, missä rouva majailee. Nyt tuskin syntyy tappelua kuten hänen tuntemassaan tapauksessa, sillä siviili ei uskalla käydä upseerin kimppuun, järkeilee Švejk. Saatuaan tiedon rouvansa olinpaikasta humalakauppias-aviomies ilmestyy taloon. Osapuolet käyttäytyvät tahdikkaasti, mutta tilanne on kiusallinen. Asiaan ei oikein rohjeta mennä. Humalakauppias puhuu laveasti liiketoimistaan, jotka ovat sotatilan johdosta aivan kuralla - mies on taloudellisen perikadon partaalla.

Humalakauppias saa rouvansa takaisin

Lopulta päästään pääasiaan. Yliluutnantti selittelee rouvan majoittamisen parhain päin: hän on itse joutunut olemaan yöt kasarmilla, mikä tietenkin viittaa siihen, että rouvan siveys ei ole joutunut vaaraan. Vastaan panematta rouvaa palaa miehensä kanssa kotiin. Tällaista karkailua on sattunut ennenkin, humalakauppias vihjaisee yliluutnantille sopuisasti. Rouva on kuitenkin loukkaantunut miehensä tahtoon mukautuvalle yliluutnantille, sillä hän on jättänyt yöpöydälle närkästymistä huokuvan kirjeen ja lisäloukkauksena rahasumman korvaukseksi tämän vaivoista. Yliluutnantti kertoo rahan olevan Švejkille, mutta pakottaa tämän palauttamaan sen kohteliaan kirjeen kera.

Everstin koira vaihtaa omistajaa

Kun rouvaongelma on poissa päiväjärjestyksestä, Švejk voi keskittyä koiran hankintaan. Prahassa toimivat tehokkaat varastettujen koirien markkinat. Kuulemme yksityiskohtaisesti, miten homma toimii. Švejk käyttää vanhaa ystäväänsä likaisen työn tekijänä, vaikka on itsekin aikoinaan varastellut koiria. Švejk selvittää koiran ruokavalion, mikä on tärkeä tieto eläimen pyydystämisessä. Häpeämättömästi koiran ulkoiluttajatytölle valehdellen Švejk hankkii tältä tietonsa. Koiran omistaja on kiukkuinen eversti. Olisi luullut, että Švejk olisi varonut kajoamasta tällaisen satraapin koiraan näin sota-aikana. Koira vaihtaa omistajaa keitetyn maksanpalan avustuksella ja niin yliluutnantin talouteen ilmestyy kiukkuinen pinšeri. Karkaamista suunnitteleva koira laskee lammikon lattialle olettaen, että se ajetaan ulos kuten kotonakin. Ei onnistu täällä: "Se on ovela, oikea jesuiitta koiraksi", Švejk toteaa.

Onnettomuuden uhka nousee taivaalle

Švejk pystyy kuitenkin koiratuntemustaan käyttäen voittamaan Luxin, nyttemmin Maxin luottamuksen: hän käyttää ensin ankaruutta, sitten hellyyttä. "Jos oikein tarkkaan ajattelee, niin onhan jokainen sotilaskin varastettu kotoaan", Švejk filosofoi, kaiketi omaatuntoaan rauhoittaakseen. Yliluutnantti ihastuu koiraan ja vaatii palvelijaansa ottamaan vastaan viidenkymmenen kruunun korvauksen ja juomaan rahat, vaikka tämä kertoo saaneensa koiran lahjaksi rintamalle lähtevältä ystävältään, eikä haluaisi korvausta. Käsky on kuitenkin käsky, tähdentää yliluutnantti. Švejk on kummallinen sekoitus epärehellisyyttä ja rehellisyyttä. Olisi luullut, että vanha koiravaras olisi perinyt yliluutnantilta kunnon hinnan koirasta. Sillä välin koiransa menettänyt eversti raivoaa kotonaan uhaten asettaa koiravarkaan sotaoikeuteen, ampua hänet, hirttää, sulkea vankilaan kahdeksikymmeneksi vuodeksi ja hakata kappaleiksi - eversti ei tunnu oikein osaavaan tehdä päätöksiä. Onnettomuuden uhka alkaa nousta Švejkin ja yliluutnantti Lukasi n taivaalle. Seuraavan luvun otsikko onkin paljonpuhuvasti: "Katastrofi".

Palautetta 

Lähetä palautetta!