Pekka Pihlanto
07 Kenttähartautta viinan voimalla

• Kirkko ja väkivalta
• Švejk "karkurina" ja totimestarina
• Kadonneen kenttäalttarin metsästys
• Muotovirhe korjataan ehtoollisviinillä
• "Rintamalle ja niin edespäin"
• Susanna kylvyssä
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Kirkko ja väkivalta

Kirjailija esittää katkeran kirkonvastaisen kritiikin lähtien siitä, miten niin primitiivisillä kuin sivistyneemmilläkin kansoilla on tapana siunata tappaminen uskonnollisin menoin. Nyt on kysymys kenttähartaudesta rintamalle lähteville joukoille. Tilaisuus on - kuten kohta nähdään - melkein yhtä irvokas kuin kirkkokohtaus. Jos hartaus suorittaisiin kuvatulla tavalla, olisihan se kritiikkiä ansaitseva. Toisaalta kirjailija niputtaa asenteellisuudessaan kirkon ja armeijan kiinteästi toisiinsa. Vaikka kirkko on meilläkin auliisti asettunut armeijan palvelukseen, voi tätä yhteistyötä toki tarkastella toisestakin näkökulmasta kuin Hašekin edustamasta. Kirkko ei pystyisi kuitenkaan sotaa ja julmuuksia estämään, mutta jos se yrittää tarjota hengellistä lohdutusta väkivaltakoneiston rattaisiin joutuneille, onko tämä paha asia? Uskon, että viime sotien aikana kirkon edustajat toivat suurta lohtua monille rintamamiehille ja kaatuneiden omaisille. Jos kaatuneet olisi vain kuopattu ilman näitä menoja, se olisi ollut kyl lä vielä karmeampaa omaisille.

Švejk "karkurina" ja totimestarina

Sitten Švejkin ihmeellisiin seikkailuihin. Mies käy pitkästä aikaa asunnollaan. Vuokraemäntä on pidätetty ja lähetetty keskitysleirille, kertoo vuokraemännän serkku. Ilmeisesti Švejkin epäilyttävä varjo on langennut tämän päälle - totalitäärinen valtio näyttäytyy taas kerran kaikessa mielivaltaisuudessaan. Švejk vahvistaa serkun epäilyt: "Olette aivan oikeassa: minä olen karannut. Mutta sitä ennen minun oli lyötävä kuoliaaksi viisitoista kersanttia ja vääpeliä." Pikarissa ei tarjoilla koska sielläkin epäillään Švejkin karanneen. - Švejk niittää jälleen mainetta erinomaisena palvelijana: hän osaa sekoittaa sopivan vahvuisen rommitotin pastorille (ja itselleen). Totin antamin voimin kenttähartaus tulee sujumaan, arvelee pastori. Švejk kertoo saaneensa reseptin rappiolle joutuneelta merimieheltä, jonka mukaan tuhdin totin voimin mies ui vaikka kanaalin poikki, kun taas laiha sekoitus vie miehen pohjaan kuin koiranpenikan.

Kadonneen kenttäalttarin metsästys

Hartauden materiaaliset järjestelyt kangertelevat. Ehtoolliskalkin virkaa tulee toimittamaan yliluutnantti Witingeriltä lainattava urheilupokaali, mutta kokoontaitettava kenttäalttari on mennyt myydyn sohvan sisällä ostajalle. Matkalla ostajan luo pastori kertoo voittaneensa kortilla kelpo summan rahaa "Herran armossa". Nyt voitaisiin lunastaa pianokin panttilainastosta. Alttari on päätynyt lahjoituksena pienen seurakunnan kirkkoon. Pastori ja Švejk kovistavat kauhistunutta lahjoittajaa, täysin palvellutta opettajaa. Hän piti alttarin löytymistä ilmestyksenä ja taivaan merkkinä. "Voitte vielä saada ikävyyksiä noista ilmestyksistä", Švejk toteaa. Hänellä on parikin opettavaista tarinaa näkyjen vahingollisuudesta näkijöilleen. Vapiseva opettaja kertoo luulleensa voivansa ilmestyksen avulla koristaa pientä kirkkoa - "Sotalaitoksen kustannuksella tietenkin", Švejk lausuu lujasti ja terävästi. Kun alttaria vaaditaan takaisin pahantuuliselta seurakuntapapilta Švejk lataa tehokasta sivustatukea Katzille pistellen, e ttä kelpaahan armeijan kustannuksella koristaa köyhää kirkkoa ja painostaa merkitsevästi sanaa "köyhä". Todella solidaarinen sotilaspalvelija, jonka järjenjuoksussa ei ole mitään vikaa. - Vaivaa aiheuttanut kenttäalttari ei ole mikään silmän ilo. Kaukaa katsottuna se vaikuttaa huutavine väreineen kirjavalta taululta, jolla tutkitaan rautatieläisten väriaistia. Kuvatuissa henkilöhahmoissakaan ei ole hurraamista, ja kaukaa katsoen kaikki sulautuu yhteen tuoden mieleen asemalle saapuvan junan.

Muotovirhe korjataan ehtoollisviinillä

Itse kenttähartaus menee rutiinilla Švejkin avustaessa. Hartautta toimittaessaan pastori antaa avustajalleen siirtymisohjeita vihellysmerkein. Lähellä seisovat sotilaat hämmästyvät kovasti kuullessaan sotilaspastorin viheltävän kesken toimituksen. Saarna on äärimmäisen lyhyt ja karu. Eivät kuulijatkaan mitenkään hurmoksen vallassa ole. Pullo kiertää ja tupakankatku nousee hilpeästi hälisevästä joukosta kuin uhrisavu. Myöhemmin käy ilmi, että hartaus on teologisesti mitätön, sillä avustaja ei kuulu kirkkoon. Pastori kuittaa muotovirheen kehottamalla Švejkiä juomaan jäljelle jääneen ehtoollisviinin ja kuvittelemaan olevansa taas seurakunnan jäsen.

"Rintamalle ja niin edespäin"

Parivaljakko hoitaa vielä yhden kenttähartauden, johon oli erehdyksessä kutsuttu toinenkin sotilaspappi, entinen uskonnonopettaja, tavattoman hurskas mies. Tämä hämmästelee, kun pastori Katz tarjoaa Švejkille konjakkiryyppyä kenttäpullosta. "Tämä on hyvää ainetta!", selittää Katz. Tällä kerralla saarna on tavallista pitempi ja lähes joka kolmas sana kuuluu "ja niin edespäin" tai "totta tosiaan": "Sotilaat, tänään lähdette rintamalle, ja niin edespäin. Kääntykää nyt jumalan puoleen, ja niin edespäin. Totta tosiaan! En tiedä kuinka teidän käy, ja niin edespäin. Totta tosiaan!" Lennokkaan puheensa innoittamana pastori tekee Savoijin prinssi Eugenistakin pyhimyksen. Totta tosiaan! Pääasia, että sotilailla on erinomaisen hauskaa.

Susanna kylvyssä

Mainittu uskovainen sotilaspastori katsoo asiakseen antaa pastori Katzille hengellistä ohjausta Katzin kotona. Ei onnistu. Vierailija ihmettelee, mitä Katzin vuoteen yläpuolella on ristiinnaulitun kuvan sijasta. "Se on 'Susanna kylvyssä' ja sen alapuolella oleva alaston nainen on eräs tuttava", Katz valistaa. Hän juottaa opettaja-pastorin juovuksiin miedolla messuviinillä ja konjakilla. Švejk antaa parhaansa mukaan sivustatukea isännälleen enemmän tai vähemmän typerine tarinoineen: "Vlašimissa oli eräs kirkkoherra…", ja niin edespäin. Vuoteeseen peitelty saa Švejkiltä käteensä rukouskirjan sijasta Boccaccion "Decameronen".

Palautetta 

Lähetä palautetta!