Pekka Pihlanto
06 Sian veroinen olento isäntänä

• Matkalla "ripittäytymään"
• Osat vaihtuvat
• Švejk läpäisee työhönottohaastattelun
• Švejk ajaa porsaan kotiin
• Švejk saa opiskelutoverin
• Švejk hankkii rahaa taloon
• Pastori ei tunne sukulaisiaan
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Matkalla "ripittäytymään"

Tämä lukujakso on tähän mennessä riemukkain ainakin tässä teoksessa, mutta luultavasti koko lukupiirin historiassa. Švejkin luonnekuva täsmentyy: mies on jämäkkä ja harkitseva, hermonsa hallitseva suoriutuja. Kaksi sotilasta, pitkä ja pätkä, saavat tehtäväkseen saattaa Švejkin sotilaspastorin luo, mutta matka on pitkä ja houkutuksia täynnä. Vartijoilleen Švejk valehtelee, että hänet viedään pastorin luo ripittäytymään - ja huomenna hänet hirtetään - "Se kuuluu tapoihin. Ne kutsuvat sitä hengelliseksi lohdutukseksi", Švejk selittää.

Osat vaihtuvat

Kaarlensillan yli marssitaan vielä hyvässä järjestyksessä, mutta sitten vankia alkaa janottaa. Kolmikko poikkeaa Švejkin tuntemaan epämääräiseen kapakkaan ja aloittaa koko päivän kestävän ilonpidon. Kiväärit kätketään keittiöön. Kapakkayleisö on kirjavaa: alkoholisteja, ilotyttöjä, huijareita ja muuta yhteiskunnan marginaalin väkeä. Olutta kuluu ja vierailu pitkittyy. Pitkä ja pätkä tanssivat sydämensä halusta. Lopulta ilta joutuu ja Švejk kyllästyy sekä vaatii ympäripäissään olevilta vartijoiltaan matkan jatkamista. Vartijat vaativat, että matkalla poiketaan vielä ryypyllä. Osat vaihtuvat ja vanki saa taluttaa tukkihumalaisia vartijoitaan määränpäähän. Kutkuttava asetelma.

Švejk läpäisee työhönottohaastattelun

Sotilaspastorin kotona kuullaan heti lasien ja pullojen kilinää. Pastori on mielipuuhassaan. Švejk joutuu heti työhönottohaastatteluun. Hänellä ei ole tulitikkuja, vaikka pitäisi. Jalkahikeä ei hänellä onnekseen ole. Pastorin kolmanteen kysymykseen, juoko Švejk viinaa, tämä vastaa: "En, herra pastori, ainoastaan rommia." Vastaus on oikea. Švejkin edeltäjä joutuu rintamalle, koska tämä on "oikea, ves-ves-vesipoika", nikottelee pastori. Omasta paheestaan huolimatta pastori ripittää Švejkin vartijoita juopottelusta palvelusaikana. Švejk saa vartioida näitä, kunnes partio tulee noutamaan. Pastori kuitenkin ainoastaan pelottelee, sillä hän on ollut lampunjalka kädessään vain soittavinaan kasarmille.

Švejk ajaa porsaan kotiin

Kolmantena palveluspäivänään Švejk saa tehtäväkseen lähteä hakemaan isäntäänsä yliluutnantti Helmichin luota, missä tämä on sikahumalassa, eikä tahdo lähteä kotiin. Pastori on rikkonut pianon ja hänet heitetty porraskäytävään, mutta hän luulee olevansa kotonaan. "En minä ole sotilaspappi…Minä olen sika", kertoo pastori juopuneen avomielisyydellä. Švejkillä on täysi työ saada tämä juoppolalli kotiin. Kadulla Švejk selittää ihmetteleville kansalaisille, että pastori on hänen veljensä, joka on ryypännyt itsensä ilosta känniin luultuaan, että hänen "veljensä" oli kuollut. Pastori tarttuu Švejkin viimeiseen sanaan: "Se teistä, joka on kuollut, ilmoittautukoon rykmentin toimistoon siunattavaksi kolmen päivän kuluessa." Ja sitä rataa assosioi pastori. Švejk käyttää surutta väkivaltaakin ja kovia sanoja saadakseen pastorin mukaansa - arvannee, että mies ei muista aamulla retkestä mitään.

Švejk saa opiskelutoverin

Saamme todella lukea ehkä maailmankirjallisuuden parhaan humalakuvauksen. Nummisuutarin Esko "pyllynsä pitkine pyrstöineen" ei pärjää alkuunkaan, eikä myöskään Tuntemattoman sotilaan kiljujuopot. Sotilaspastori luulee ajurin rattailla Švejkiä rouvaksi, jolla on täysikasvuinen poika - hän kun näkee naapurinsa kahtena. Välillä hän kiljuu kadottaneensa matkalippunsa, luulee Švejkiä opiskelutoverikseen, ja kieltää tuntevansa tätä, yrittää suudella Švejkiä ja niin edelleen. Lopulta päästään kotiin ja pastori nukahtaa, sitä ennen kuitenkin vaatien, että hänet tunnustettaisiin sian veroiseksi olennoksi.

Švejk hankkii rahaa taloon

Katajanmarjaviina tuottaa pastorille vuosisadan krapulan. Hän kaipaa pähkinäviinaa. Švejk osoittautuu pastorille kullanarvoiseksi. Hän toteuttaa kaikki pastorin esittämät vaihtoehtoiset viinan ja rahan hankintasuunnitelmat. Hän järjestää vuokaisännän omistamien sohvan ja pianon myynnin tai panttaamisen, käy vippaamassa kolmelta pastorin toverilta rahaa. Hänen yksinkertaisuutensa ja rehelliset kasvonsa herättävät luottamusta - siinä onnistumisen salaisuus, ja myöskin Švejkin keksimässä peitetarinassa: pastorin ehdotus hevosen rehurahojen ryyppäämisestä ei ole Švejkin mielestä tarpeeksi vetävä, vaan hän selittää rahantarpeen syyksi lapsenruokon, jota pastori joutuu maksamaan, tai kuten Švejk kauhistuneelle pastorille selittää, "me joudumme maksamaan". Tyttö on Švejkin kertoman mukaan alle viidentoista. Pastorin asetoverit ovat siis antaneet rahat ja lisäksi pyytäneet tämän osoitetta, ja Švejk on antanut näille erään kotikadullaan asuvan kuuron akan osoitteen.

Pastori ei tunne sukulaisiaan

Pyydetyn kahden pullon sijaan Švejk on hankkinut viisi pulloa pähkinäviinaa. Suurin osa näistä juodaan samana iltana hyvässä yhteisymmärryksessä. Švejk on taas koulukaveri, jota pastori auttoi viidennellä luokalla kreikan kielessä. Švejkin pakottaessa pastorin lopulta nukkumaan tämä esittää vastalauseensa muutamille tuntemattomille ihmisille, kaapille ja fiikukselle: "Katsokaahan hyvät herrat - näin sukulaiset kohtelevat minua! En tunne omia sukulaisiani!"

Palautetta 

Lähetä palautetta!