04 "Niinkuin huvipaikkaan saavuin sotimaan"
Pinnarit paranevatŠvejk joutuu armottomien sotilaslääkäreiden kynsiin. Sairaalassa on pinnareita riittämiin, joista suurin osa "paraneekin", siis päättää olla terve, jouduttuaan koviin simputuskuureihin. Lääketieteen etiikasta ei tässä voida puhua mitään. Ihmetyttää vain se, että kun mielivalta on näinkin suurta, potilaaksi heittäytyneeltä tarvitaan kuitenkin oma ilmoitus "paranemisesta". Voisi kuvitella, että terveiltä näyttävät lähetettäisiin ilman muuta tykinruuaksi. Ehkä siis jonkinlainen oikeusjärjestys on sentään voimassa. Kuten tästä lukujaksosta näemme, lehdistö puuttuu herkästi armeijassa tapahtuviin oikeudenloukkauksiin.Švejk merikylpylässäMuut potilaat pitävät Švejkin reumatismia mitättömänä sairautena - ei tule onnistumaan. Švejkille määrätään ankara ruokajärjestys, vatsantyhjennys kaksi kertaa päivässä, peräruiske kerran päivässä, jotta "nähtäisiin, millaiseksi tauti kääntyy". Švejk kestää kaiken urhoollisesti, ja hän rohkaisee peräruiskeen antajaa: "Älä arkaile, muista valasi. Ajattele, että Itävallan hyvinvointi riippuu peräruiskeesta, ja voitto on meidän!" Hurttia huumoria. Kun Švejk kääritään märkään lakanaan, hän tuumii vain: "Tämähän on kuin uimahallissa tai merikylpylässä, herra tohtori." Mutta reumatismi ei vain ota parantuakseen.Švejkin äitipuolen kanat ja likööritErään tykistökenraalin leski, paroonitar etsii käsiinsä urhoollisen raajarikon, jota vietiin kutsuntaan rullatuolissa. Kenraalinleski tuo sankarillemme paistettuja kanoja, sotalikööriä, ynnä muita herkkuja. Švejk ahmii kanan tohtorin kauhistuneitten silmien edessä. Kun kenraalinlesken pois saattanut lääkärihirmu palaa takaisin, herkut on jo jaettu potilaille ja syöty sekä juotu. Potilaiden vatsat kuitenkin tyhjennetään. Lääkärin kysyessä Švejkiltä, tunteeko hän paroonittaren mies vastaa tämän olevan hänen äitipuolensa, joka kadotti hänet hänen ollessaan lapsi. Tämä repliikki edustaa selvää kurittomuutta, ehkä kuitenkin myös hölmöyttä. Siitä hyvästä tulee Švejkille toinen peräruiske.Viisas, kelmi, koiranleuka ja hamppariKutsuntalääkärien ryhmä tutkii Švejkin, joka katsoo heitä viattoman lapsen jumalaisella rauhallisuudella. Osa pitää häntä hölmönä, osa koiranleukana. "Minä en yleensä ajattele", vastaa Švejk asiaa koskevaan kysymykseen, ja viittaa rykmenttinsä kapteenin sanoihin: "Sotamiehen ei tarvitse ajatella, hänen esimiehensä ajattelee hänen puolestaan." Jos sotamies ryhtyisi ajattelemaan, hän olisi pian siviilimies ja sehän ei käy, hän järkeilee. Švejk myöntää olevansa viisas, kelmi, koiranleuka ja hamppari, mutta hän ei pidä raivokkaista kehotuksista huolimatta turpaansa kiinni, vaan vastaa aina kaikkiin kuulustelijoiden (retorisiin) kysymyksiin. Švejk tullaan lähettämään sotilasvankilaan. Kun Švejkiä kuljetetaan sairaalan toimistoon, hän kajauttaa laulunpätkän: "Niinkuin huvipaikkaan saavuin sotimaan. Luulin: viikon, kaksi täällä hummataan." - Nyt olen jo täysin varma, että sankarimme ei ole hölmö, vaan kylmäverinen, tietyllä tavalla kohtalostaan piittaamaton heittäytyjä. Hän pilkkaa ovelasti järjestelmää, jonka rattaisiin hän on joutunut.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050927 (20050927) o 
o AJK kotisivu o Shvejk