Pekka Pihlanto
02 Sankarimme ei tunne sääliä

• Hyödyllinen hulluus
• "Rosvokopliakin pitää olla"
• Nenästä vedetyt lääkärit
• Avomielinen julmuri
• "Voitto on meidän!"
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Hyödyllinen hulluus

Peruspositiivisen Švejkin seikkailu oikeuslaitoksen rattaissa jatkuu. Tutkintovankilan puhtaat, viihtyisät huoneet tekevät Švejkiin erittäin edullisen vaikutuksen. Hän joutuu nyt tutkintotuomarin puheille. Seurauksena keskustelusta ystävällisen tuomarin kanssa on Švejkin omin sanoin: "Nyt oikeuden lääkärit tutkivat minua arkkiherttua Ferdinandin murhasta." Vankikopissa syntyy riemastuttava keskustelu siitä, miten hyödyllistä olisi tulla leimatuksi hulluksi. Se vain ei helposti onnistu, kuten eräs kohtalotoveri todistaa: ei auttanut, että hän puri lääkäriä jalkaan, vaan hänet julistettiin täysin normaaliksi.

"Rosvokopliakin pitää olla"

Kolme oikeuslääkäriä - jotka ovat yleensä eri mieltä - pitävät Švejkiä yksimielisesti hulluna ja idioottina. Eräs ratkaiseva syy näyttäisi olevan se, että hän huudahtaa Itävallan keisarin kuvan nähtyään: "Hyvät herrat, eläköön keisari Frans Josef ensimmäinen!" Švejkiltä kysytään yhtä ja toista. Hän puolestaan esittää arvoituksen kuvailemalla ensin kolmikerroksisen talon ominaisuuksia ja kysyy sitten: "Milloin talonmiehen äiti kuoli?" - Kopissa eräs pidätetty toteaa, ettei luota kehenkään, vaan kaikki ovat yhtä ja samaa rosvokoplaa. "Rosvokopliakin pitää olla. Jos kaikki tarkoittaisivat toinen toisilleen pelkkää hyvää, löisivät ne kyllä pian toisensa kuoliaaksi", Švejk sanoo ja kellistyy olkipatjalle. - Hurttia huumoria vai idioottimaisuutta? Sitähän me emme tiedä, sillä Švejkin sisimmäisiä ajatuksia ei lainkaan kuvata - vain hänen tekemisiään ja vuorosanojaan.

Nenästä vedetyt lääkärit

Švejk kehuu kovasti hullujenhuonetta, sillä siellä saa tehdä mitä tahansa, ryömiä alastomana lattialla, ulvoa, mölytä ja purra. Lisäksi jokainen saa puhua, mitä päähän pälkähtää, aivan kuin eduskunnassa. Lääkärintarkastuksessa Švejk on suurpiirteinen. Kun käsketään astua viisi askelta eteenpäin, Švejk astuu kymmenen: "Pari askelta sinne tai tänne ei merkitse minulle mitään," vastaa Švejk lääkärin huomautukseen. Häntä syytetään tekosairaaksi, mutta hän vakuuttaa olevansa todellinen idiootti. Sitä voi tiedustella hänen sotapalveluspaikkansa kansliasta. - Kertoja paljastaa, että Švejk ei ole niin hullu kuin luullaan: "Nenästä vedetyt lääkärit antoivat hänestä näin kuuluvan lausunnon: heikkojärkinen tekosairas. Švejk olisi päässyt pois, mutta vaadittuaan päivällistä sitä ennen, hänet viedään poliisiasemalle.

Avomielinen julmuri

Švejkin luonteen eräät puolet korostuvat poliisiaseman kopissa. Kaverina hänellä on epätoivoinen virkamies, joka on törmäillyt humalapäissään törkeästi. Ensinnäkin Švejkin avuliaisuus kääntyy jo vastakohdakseen, kun hän tarjoaa vyötään miehelle hirttäytymistä varten - jopa kannustaa tätä tekoon. Toiseksi Švejkiä leimaa tietynlainen avomielinen julmuus. Hän tähdentää miehelle, että tämän työpaikka tulee menemään ilman muuta ja juttu tulee sanomalehtiin. Tuttavat tulevat uskomaan kaiken kirjoitetun ja vielä lisäämään omiaan miesparan pään menoksi. Švejk maalailee niitä vaikeuksia, joita uuden työpaikan saaminen tulee aiheuttamaan ja maalailee, että vaimo voi joutua kerjuulle. Kun mies voivottelee turmelleensa maineensa, Švejk toteaa synnynnäisellä avomielisyydellään: "Ehdottomasti." Vaikka Švejk toisaalta pyrkii miellyttämään esimerkiksi kuulustelijoitaan, häneltä tuntuisi toisaalta puuttuvan empatian kyky tai halu. Julmuus näkyy myös hänen kertomissaan anekdooteissa.

"Voitto on meidän!"

Poliisiasemalta Švejk viedään poliisilaitokselle. Matkalla tavataan hiljainen ihmisjoukko keisarin sodanjulistusta silmäilemässä (Švejk oli siis oikeassa sotaa ennustaessaan!). "Eläköön keisari Frans Josef. Voitto on meidän!" Švejk huudahtaa. Isänmaallinen mies - tai pikemminkin iroonikko.

Palautetta 

Lähetä palautetta!