Pekka Pihlanto
01 Ovela laskelmoija vai huoleton idiootti?

• "Nimeni on Švejk"
• "Budejovicessa oli eräs mies"
• Valtiopetoksia Pikarissa
• Idiootti mikä idiootti
• Kylmäverinen optimisti
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

"Nimeni on Švejk"

En aloittanut tätä teosta kovin suurella innostuksella, sillä olen lukenut sen aikaisemmin. Teos on myös tuttu televisiosarjasta, jossa kunnon Švejkiä näytteli Matti Varjo - Turun kaupunginteatterista tuttu mies. Jokaisen jakson alussa oli esittely, joka esiintyy teoksen ensimmäisellä sivulla: "Voitte nyt kohdata Prahan kaduilla nukkavierun miehen, joka ei itse tiedä, mitä hän oikeastaan merkitsee uuden suuren ajan historiassa. --- Jos kysyisitte hänen nimeään, hän vastaisi teille yksinkertaisesti ja ujosti: Nimeni on Švejk…"

"Budejovicessa oli eräs mies"

Ensimmäisessä kohtauksessa Švejk hieroo reumatismista polveaan linjamentilla ja kuulee emännöitsijältään, että ne ovat tappaneet Ferdinandin. "Minkä Ferdinandin?", utelee Švejk. Hän tuntee kaksikin saman nimistä. Švejkille tyypilliseen tapaan hän antaa heti lyhyen resumeen kummastakin: hajuvesikauppias ja koirankakan kerääjä. Selviäähän se, että kysymyksessä on arkkiherttua. Švejkillä on vilkas mielikuvitus. Kuulemme heti erään toisen ampumistapauksen: eräs herra ampui revolverilla koko perheensä ja talonmiehenkin. Švejk panee arkkiherttuan murhan heti turkkilaisten syyksi, jotka kostivat, että heiltä otettiin Bosnia ja Herzegovina. Ensi kertaa teosta lukiessani Bosnia ja Herzegovina eivät olleet niin tuttuja kuin nykyisin. - Švejk ei tunne mitään myötätuntoa murhattua kohtaan, vaan pohdiskelee vain, että lihavaan ihmiseen on helpompi osua kuin laihaan - ja kertoo taas valaisevan esimerkin. Muistan aikaisemmasta lukukerrasta, että Švejkillä on tapana aloittaa moni muistelus sanomalla: "Meillä Budejovicessa ol i eräs mies…". Tässä lukujaksossa on jo yksi tällainen avaus. Tuleepa mieleeni turkulainen murrepakinoitsija, radiotoimittaja ja ravintoloitsija Markku Heikkilä, joka kokoelmissaan "Uutissi Turust' - ei virallissi, mut' torellissi" aloittaa usein juttunsa viittaamalla lähteeseen: "Yks Virtane Raunistulast', jonka mää hyvi tunne sanos, ett'…", ja: "Äijät torill' kertova…".

Valtiopetoksia Pikarissa

Švejkin ammatti paljastuu, kun hän antaa Pikariin lähtiessään emännöitsijälle ohjeita siltä varalta, että tullaan kysymään rottakoiraa, josta Švejk on saanut etumaksun. Ravintola Pikari on nykyisin kuuluisa turistikohde, mutta viime vuoden kongressimatkalla Prahassa ei tullut siellä käydyksi. Švejk tapaa Pikarissa paikan rääväsuisen isännän ja rikospoliisi Bretschneiderin. Rikospoliisilla taitaa olla provisiopalkka, sillä hän yrittää saada isäntää ja Sveikiä puhumaan sivu suunsa eli halventamaan keisari-instituutiota. Varovaisista puheistaan huolimatta Švejk jää kiinni: hän ennustaa - aivan oikein - että sota tästä (murhasta) syttyy. Nimenomaan Turkki on vihollinen ja samoin Saksa: "Moisia sikoja ei ole koko maailmassa", hehkuttaa Švejk. Kutsun kuulusteluihin saa myös kapakoitsija, sillä hän sanoi epäkunnioittavasti kärpästen sontineen keisarin kuvalle. Valtiopetoshan se selvästi on. Muistan kuulleeni kertomuksen, jonka mukaan Suomessa jonkin torpan seinällä olleessa Venäjän keisarin kuvassa oli luodinreikä. Selitykseksi viranomaiselle kelpasi se, että isäntä kertoi nähneensä kärpäsen istuvan keisarin nenän päällä ja tulistuneensa tästä häväistyksestä ja ampuneensa kärpäsen.

Idiootti mikä idiootti

Poliisikamarin kopissa on muita kohtalotovereita, jotka vakuuttavat syyttömyyttään valtiopetokseen. Švejk on toista maata. Hän ei valita, vaan on suorastaan tyytyväinen mahdolliseen vankeusrangaistukseen - enää ei syyllistä paloitella neljään osaan, hän tähdentää. Švejk myöntää kuulusteluissa hyväntuulisesti syyllistyneensä kaikkeen, mistä häntä syytetään. Kuri ja järjestys olla pitää - ja taas on tulossa käsitystä tukeva kertomus armeijasta, mutta kuulustelija vaientaa hänet idiootiksi leimaten. Senkin Švejk myöntää, idiootti hän on, ilman muuta. Ja puhelias sellainen.

Kylmäverinen optimisti

Uusi lukukohde on sittenkin saanut minut imuunsa - niin on käynyt joka kerta. Švejk alkoi kiinnostaa persoonana. Onko hän lujahermoinen teeskentelijä, vai tosissaan näin yksinkertainen, joka myöntää kaiken? Luulen, että hän on ovela, kylmäverinen optimisti. Hän arvioi, että idioottia ei heitetä vankilaan. Hän saattaa myös arvioida, että mitä enemmän vakuuttaa syyttömyyttään, sitä varmemmin hänet leimataan syylliseksi. - Joka tapauksessa teoksen kerronta on kevyttä ja mustan huumorin sävyttämää, niin synkistä asioista kuin onkin kyse.

Palautetta 

Lähetä palautetta!