Pirkko Koskela 
27 Faktaa vai fiktiota?

Hashek: Kunnon sotamies Shvejk
Kirjan jo lähestyessä loppuaan mielessä käväisee, mitten taitavasti Hašek kieputtaa lukijan pikkusormensa ympärille. Vakavimmat asiansa hän syöttää meille sivulauseissa leikin varjolla, oman elämänsä turhauttavimmista ja murheellisimmista kokemuksista hän laatii farssin käsikirjoituksen. Joku muu olisi valinnut aivan toiset keinot. Lukujakson alku on kuin elokuvasta, jossa kamera kohoaa pitkässä otoksessa tarkastelemaan tilannetta etäämpää. Missään ei ole mitään järkeä, mutta ohjesäännöstä pidetään kiinni viimeiseen asti. Huolto takkuilee edelleen, kaikenlaisia lieveilmiöitä esiintyy pysähdyspaikoilla, ihmisten perusluonto tulee esiin pienissäkin kriisitilanteissa. Kukin taaplaa tyylillään. Matka ei juurikaan edisty, vaikka sodan kumu jo alkaa kuulua läpi. Rintamalta tuodaan alasammuttuja koneita, omia. Ruumisjunat seisovat väliasemilla. 
 
 

Luutnantti Dub niuhottaa

Luutnantti Dub jaksaa aina vaan tehdä kaikkien elämää hankalammaksi. Hän vaahtoaa milloin mistäkin, yrittää tökerösti salata todellista tappiolliseksi kääntynyttä sotatilannetta miehistöltä, kyselee tunnussanoja ja latelee virallista sotaliturgiaa tosiasiat kieltäen, mutta jaksaa silti jahdata viatonta viinanhakijaa, joka vielä on toisen käskystä asialla. Oikein hänelle, että joutuu lopulta juomaan lantavettä! Kun ei muu auta, hän hyppyyttää omaa sotilaspalvelijaansa joutavilla asioilla. 
 
 

Švejk piruilee

Švejkin tarkka silmä analysoi kaikkea herkeämättä. Terävät tilanneanalyysit vain puetaan lauhkean jutustelun ja loputtomien muistelusten kaapuun. Siitäkin on aikaisempaa näyttöä, että joskus elämä antaa revanssimahdollisuuksia: milloin hammaslääkärin pihdeissä, milloin konjakkipullon äärellä. Hyviä hermoja ja kylmää päätä siinä tosin tietenkin tarvitaan. Pienen virkistävän hässäkänkin kelpo sotamies onnistuu siinä sivussa järjestämään kielellisen sekaannuksen ja kahvimukin avulla. Hyvälläkin viinapäällä on rajansa, mutta äärimmäisen tyylikkäästi - jos kohta toistuvasti rimaa hipoen - Švejk tällä kerralla selviytyy tehtävistään. 
 
 

Lukášia ällöttää

Yliluutnantti Lukáš taitaa sittenkin olla sympaattinen tyyppi. Hänen osakseen jää maailmantuskan kantaminen, ja tukalaa kuormaansa hän tahtoo keventää perinteiseen tapaan ryyppäämällä. Ei sitä selvin päin kestä mokomaa menoa: asiat ovat huonosti, kuten kuka tahansa älykäs ihminen voi omin silmin todeta. Luutnantti Dubin typeryyksistä hän sanoutuu jyrkästi eroon ja veljeilee yhä selvemmin mieluummin Švejkin kanssa. 
 
 

Marek kirjaa kuolemat jo etukäteen

Vapaaehtoinen Marek, tuo koiranleuka, kirjaa ajankulukseen täydennyspataljoonan tappioita jo etukäteen. Kullekin läsnäolijalle rustataan myös luonteenomainen hengenlähtö. Tosikot ottavat todesta, mutta ainakin Marekille itselleen tämä pataljoonanhistorioitsijan pesti tuottaa puhdasta hupia. Suorat lainaukset vanhemmista teksteistä naurattavat yleisöä vielä nykyäänkin: aika monen rehtorin kanslian liepeillä roikkuu kopio vanhasta Koulujärjestyksestä, ja meidän taloyhtiömme vanhoissa järjestyssäännöissäkin (vuodelta 1912?) on monta hilpeää kohtaa. Kuka hyvänsä alkaa jo tajuta, että ei tämä juttu kovin hyvin voi päättyä missään tapauksessa, tämäkin hullu episodi tuntuu lähes realistiselta. Ja onhan aina mukavampi muuttaa tarinaa positiivisempaan suuntaan, jos niikseen tulee. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela