Juna seisoo edelleen Budapestissä: tämä se vasta on asemasotaa!
Väki nyhjää tyhjää niin riu'ulla kuin vaunuissakin.
Kaikenlaista ajankulua kuitenkin järjestyy, kun ystävämme
Švejk on mukana kuvioissa. Ensin tuodaan hiukan hämäräperäisesti
hankittua kanaa oikein pistinten saattelemana ja kohta jo yhtä virkaintoista
vääpeliä viedään paareilla koivet suorana. Itse
Švejk korottaa yllättäen simputuksen vähintään
kolmanteen potenssiin. Hyväksi avuksi saapuu vanha hengenheimolainen,
vapaaehtoinen Marek. Kohteeksi joutuu suursyömäri Baloun, ja
saman sopan äärellä hääräävät myös
salatieteilijäkokki, musikaalinen puhelinmies ja kyyninen toimistovääpeli.
Upseeristo syö ja juo hyvin, väliporras elää heidän
pussistaan putoilevilla murusilla. Viina, seura ja roisit jutut viihdyttävät,
mutta lopulta juna taas nytkähtää liikkeelle.
Lukášin ja Švejkin roolit
Tässä toinen toistaan naurettavampina kuvattujen kapiaisten galleriassa
yliluutnantti Lukášin hahmo on moniulotteisin. Moneen otteeseen
hänellä tuntuu olevan ainakin vähän omantunnonvaivoja
omasta etuoikeutetusta asemastaan, ja hyvin inhimillisesti hän myös
välillä pillastuu, välillä leppyy - ja vaipuu aika
ajoin synkeään epätoivoon Švejkin edesottamusten äärellä.
Jonkinlainen outo, erilaisuudesta huolimatta lähes tasa-arvoinen ystävyys
pilkahtaa joskus miesten välillä. Yliluutnantilla ei kuitenkaan
ole voimaa eikä selkärankaa systeemin kyseenalaistamiseen - se
jää kunnon sotamiehen tehtäväksi yhä vain. Tämä
tarttuu härkiä sarvista ja esimiehiä sanasta selviytyen
kaikista karikoista alati myötävirtaan lipuen.
|
o AJK kotisivu o Shvejk