|
Vihdoinkin vaunut nytkähtävät liikkeelle, matka Galitsian rintamalle alkaa. Pakko on ottaa kartasto esiin, mielessä herää vain epämääräisiä mielikuvia Espanjasta, mutta tuolta Etelä-Puolan ja Länsi-Ukrainan rajoiltahan mainittu maakunta löytyy. Ei siis menty Serbiaan vaan Venäjän rintamalle sittenkin. Hiukan ihmetyttää, miksi piti niin iso lenkki heittää, mutta ilmeisesti Bruck an der Leitha oli jonkinlainen joukkojen kokoamispiste, josta sitten lähetettiin miehiä eri rintamille. Ehkä se oli maantieteellinen keskipiste, ken tietää. Määrittely on vaikeaa, Euroopankin keskipistettä on etsitty vaikka mistä - ainakin erään (oppilaitteni mielestä harvinaisen typerän) tv-ohjelman mukaan.
Matkan ratoksi
Vaikka Hašek ykskantaan rinnastaa joukkojensiirron teuraskarjan kuljetukseen, tunnelma rahvaan puolella on suorastaan hilpeä. Ollaan samassa veneessä, lyödään korttia, leirin seisahtanut hierarkia on taakse jäänyttä elämää. Vihdoinkin tapahtuu jotakin. Useita päiviä ehti kuin ehtikin kulua jahkailun ja villien huhujen merkeissä, ihan niin kuin toimistovääpeli Vanek oli ennustanut. Eikä mitään säilykkeitä koskaan löytynyt. - Kun olosuhteet ovat ankeat, on ilo otettava irti mustan huumorin keinoin. Muistellaan kenttäpapin yltiöromanttista lähtöpuhetta, "pöhköyttä toiseen potenssiin". Ihmetellään päiväkäskyjen hidasta toimitusaikaa, kirjoitetaan kirjeitä, jauhetaan kuivaa sotilasleipää paremmasta syötävästä haaveillen, konkarit muistelevat aikaisemmin kokemiaan tiukkoja paikkoja. Kuvaus tuntuu kovin realistiselta, vaikka jutut ovatkin tavanomaisen yliampuvia. Korttipelissä saa sotamieskin soittaa suutaan aliupseerille, ja niin Švejk myös antaumuksella tekee. Ja tietysti äijäporukassa puhutaan myös naisista.
Tilannekatsaus
Vaikka mitään ei tunnu vieläkään tapahtuvan, tunnelma on muuttumassa. Jutuniskennän lomaan on pujoteltu vakavampiakin aiheita. Tiedonkulku armeijassa on kehnoa myös tosipaikan tullen: Serbian rintamalla jouduttiin mottiin, kun johto ei ollut tilanteen tasalla. Mielistelemällä ja valehtelemalla on mahdollista selvitä helpommalla vielä rintamallakin. Sotasensuuri on kova, eikä ihme. Karkureita riittää pataljoonakaupalla, upseereitakin on loikannut venäläisten puolelle. Kansallisuudet ovat sikinsokin. Kotiaan kaipaava laulaja vaiennetaan alta aikayksikön. Juna pysähtyy asemalla, mutta enää ei pääse ulos. Rintamalla kaatuu miestä kuin pelissä tikkejä.
Oppia ikä kaikki
Esikuntavaunussa tunnelma on toinen. Kaikki yrittävät pataljoonankomentaja Sagnerin johdolla perehtyä eversti Schröderin viimeisimpään villitykseen, uuteen ainutlaatuiseen kenttäviestien koodausjärjestelmään. Missään ei ole mitään tolkkua, isien synnit tuntuvat nyt todella kostautuvan pojille kolmanteen ja neljänteen polveen. Kapteeni on epätoivoinen ja niin ovat upseeritkin. Lopulta joukon valopäällä välähtää: kapteenilla on eri osa kirjasta kuin muilla. Kadetti Biegler saa nyt kerrankin arvostusta tavanomaisen nälvimisen sijasta, ja intoutuu vielä huomauttamaan, että koko esikunnan suuri keksintö on itse asiassa suoraa lainaa sota-akatemian oppikirjasta. Yliluutnantti Lukášia potuttaa. Systeemit muuttuvat jatkuvasti, eikä tositilanteessa kenelläkään kuitenkaan ole aikaa pelleillä salakielisanomien kanssa. Tämän jopa kapteeni Sagner joutuu vastahakoisesti myöntämään. Turhautuneena hän vaihtaa puheenaihetta. Saavutaan Györiin, miehistölle on luvassa makkaraa, jonka jakamista yli-innokas kadetti Biegler valvo
koon. Itse kapteeni syventyy Ludwig Ganghoferiinsa: ei hassumpi kirjailija...
|
o AJK kotisivu
o Shvejk