|
Lukujakson aikana täydennyskomppanian sotaanlähtö käy yhä vääjäämättömämmäksi. Monta mutkaa on kuitenkin matkassa, vanhoja teemoja kertaillaan vielä varmuuden vuoksi.
Aamu on iltaa viisaampi
Tunnelma 11. täydennyskomppaniassa on lievästi ilmaisten sekava. Esikuntavääpeli on umpikännissä ja puhuu levottomia, okkultistikokki filosofoi, vaikka hänenkin juopumuksensa syvenee, toimistovääpeli viis veisaa varastolla tuntitolkulla odottavista alaisistaan, Švejk odottaa puhelimen äärellä kun kukaan ei ole käskenyt lopettaa, ja kuulee koko ajan lisää kiintoisia juttuja, jos ei sitten torku. Eversti Schröder puhuu puutaheinää ikävystyneelle upseeristolle, joka lopulta karkaa kasinolle ryyppäämään, kun sopiva tilaisuus tarjoutuu. Kaikki palailevat vähitellen nukkumaan. Ainoa, joka on edes joten kuten tilanteen tasalla, on kunnon sotamies Švejk, joka myös herää lauleskellen uuteen aamuun muiden kärsiessä krapulasta, painajaisista tai rintamallelähdön aavistuksista. Kahvi auttaa, juttuja riittää. Sotilaan saappaissa ei ole helppo olla.
Lähdetäänkö vaiko eikö
Eversti Schröder rakastaa omaa ääntään siinä määrin, että kutsuu upseerit heti aamusta taas neuvotteluun. Kollikissa on tosin yöllä tehnyt parhaansa sabotoidakseen tilannekatsausta. Koko ajan ollaan valmiustilassa, mutta mitään ei tapahdu. Tilanne on epäselvä. Švejk jatkaa puhelinpäivystystään, lukija pääsee seuraamaan tilannetta ikään kuin online. Pakko on ihailla Hašekin tekniikkaa. Saksalaisen virkakielen koukeroista mitäänsanomattomuuttakin tölväistään ohimennen. Švejk ja Vanek jatkavat kiireetöntä jutusteluaan, kaikkeen on aikaa ja kaikkeen tottuu kyllä. Yliluutnanttikin saa nyt vain luvan tottua uuteen passariinsa, nyt eivät auta pyhäinkuvatkaan - piru periköön: nyt mennään kohti Venäjää tai Serbiaa, mutta vielä hetken on rauhallista. Ainakin jos suljetaan puhelin.
|
o AJK kotisivu
o Shvejk