|
Yliluutnantti Lukášilla on uusi passari Baloun. Tämä osoittautuu armottomaksi suursyömäriksi, joka tupla-annoksista unelmoiden pistelee poskeensa parhaat palat isäntänsä päivällisestä. Rangaistus ei ole lempeä, yliluutnantin pinna on valmiiksi kireällä. Švejk palaa kuvioihin uudessa lähetin roolissaan, mutta asettuu tuota pikaa mukavasti aloilleen 11. täydennyskomppanian toimistoon pitämään seuraa viinaanmenevälle toimistovääpelille ja suoltamaan loputtomia juttujaan. Pian hän pääsee jo puhelinpäivystäjäksikin, vaihtelevalla menestyksellä. Suuremmat katastrofit antavat vielä odottaa itseään.
Lukáš ja Švejk
Tässä isännän ja entisen palvelijan jälleennäkemisessä sodan kynnyksellä on jotain samaa kuin Don Quijoten ja Sancho Panchan kuulussa suhteessa. Toki yliluutnantti on selväjärkisempi kuin Manchan mielevä hidalgo, mutta jotain samaa hänen temperamentissaan silti on. Ei myöskään käy kieltäminen, etteikö kelpo sotamiehellämme olisi tervettä kaupunkilaisjärkeä ja tilannetajua vaikka muille jakaa, ja kaipa hänen liian väljän sotilastakkinsa alla takoo myös hyvä sydän, kaikesta huolimatta. Ovelasti hän saa muutamalla repliikillä raivostuneen Lukášin talttumaan ja lähtemään odottavan eversti Schröderin puheille toiveikkain mielin.
Švejk ja Vanek
Švejk lepyttää myös varsin inhimillisillä heikkouksilla varustetun toimistovääpelin alta aikayksikön, ja miehet asettuvat jälleen kerran leppoisasti turisemaan lämpimän kamiinan ääreen. Puhutaan siviiliasioita, tullaan ihan hyvin juttuun, joten puhelimen soidessa ja käskyn käydessä Švejk saa kaikessa rauhassa jäädä päivystäjäksi yksikseen. Puhelimeen vastaillessaan hän pääsee ihan huomaamatta perille vallitsevasta tilanteesta: jotakin on nyt selvästi tekeillä, mutta kukaan ei oikein tunnu tietävän mitä. Mitä pöljemmin Švejk toimii, sitä enemmän tietoja myös lukijalle tippuu. Yliluutnanttikin soittaa: nyt pitäisi lähettää joukkueenjohtaja Fuchs miehineen hakemaan varastolta säilykkeitä. Jokohan on lähtö käsillä? Kerrankin Švejk tarttuu riuskasti toimeen ja hoitaa asian juuri niin kuin pitikin!
Lisää luottamustehtäviä, lisää sävyjä ajankuvaan
Ohimennen Švejk käy käskyn saatuaan myös päästämässä Balounin pinteestään. Näin hän saa uuden palvovan ystävän, joka lupaa jakaa jopa kotiväen lähettämät ruokapaketit pelastajansa kanssa. Toimistovääpeli Vanek löytyy kanttiinista juopottelemasta yhdessä esikuntavääpelin kanssa. Hän ottaa asiat lunkisti: ei pidä intoilla liikoja, ei tästä vielä mihinkään lähdetä pitkään aikaan. Turha hänen on rynnätä säilykkeiden siirtoa valvomaan, kun mitään säilykkeitä ei edes ole. Ruohonjuuritason kuva Itävalta-Unkarin mahtavan armeijan tilasta ei ole kovin imarteleva: upseeristo ei tiedä mitä tekee, aliupseerit ryyppäävät ja niskuroivat, rivimiehiä kohdellaan ja varustetaan huonosti. Ei ole edes vaunuja, joilla pääsisi rintamalle. Odotellaan. Jokainen tuntuu huolehtivan lähinnä omista eduistaan ja mukavuudestaan. Kanttiiniin saapuva kokki Jurajda turvautuu okkultismiin, mikä taisikin olla trendikästä tuohon aikaan. Absurdia meininkiä!
|
o AJK kotisivu
o Shvejk