Pirkko Koskela 
19 Luoja meitä auttakoon!

Hashek: Kunnon sotamies Shvejk
Rintamallelähtö käy yhä vääjäämättömämmäksi, mutta ainakin vielä tämän lukujakson ajan kelpo sotamiehemme pystyy sinnittelemään selustassa. Pettämättömän strategiansa ansiosta Švejk selviää taas yhdestä kuulustelusta kuin koira veräjästä saaden yliluutnantti Lukášin kauhuksi vieläpä ylennyksen komppanianlähetiksi. Taas kajastavat kauhukuvat yhden jos toisenkin silmissä. 
 
 

Joviaalin everstin väärät johtopäätökset

Eversti Schröder on hyvällä päällä. Hänellä on itselläänkin viljalti kokemusta tulisista unkarilaisnaisista, sattuuhan sitä. Taidetaan olla oikein arkkityypin äärellä: itsekin muistan Vaalimaan keittiössä pienenä rusettipäänä lauleskelleeni Kuokan Ainon kauhuksi Budapestin Juliskasta: "Oi Juliska, oi Juliska ja Budapestin yö, on tyttö niin kuin paprikaa, hän polttaa, kiihottaa..." Yliluutnantti saa siis ansiotonta arvonnousua everstin silmissä, mutta komennus täydennyskomppaniaan on väistämättä edessä - päällikön pestille kuitenkin. Švejkin lojaalius miellyttää everstiä myös, joten hän päättää tehdä sankaristamme komppanianlähetin. Voiko ihmistuntemus enää pahemmin metsään mennä? 
 
 

Ristikoiden takana

Kirjavaa on sakki divisioonanvankilassa. Telkien taakse on joutunut unkarilainen omatunnonsyistä aseista kieltäytynyt uskovainen, miellyttävä tätinsä tappanut tykkimies, väärässä paikassa riimitellyt riutunut opettaja ja pian saapuu joukon jatkoksi vielä vanha tuttavamme, liukaskielinen vapaaehtoinenkin. Hän osoittautuu totaalikieltäytyjäksi, mutta Švejkiltä hän on oppinut ainakin muutaman käyttökelpoisen puheenparren. Vanha pioneeri Vodicka jurottaa ja manaa pustan peeveleitä ja Švejkin loputtomia juttuja, joita riittää edelleen, kun seuraavaa kuulustelua varten valitaan menettelytapoja. "Oikeudessa on aina tärkeintä valehdella", toteaa kelpo sotamiehemme ykskantaan. Hyvä on myöskin teeskennellä hourupäätä, mutta se strategia ei kestä kovin lähekkäisiä toistoja, kuten opettavainen tarina selvästi osoittaa. Muiden jutuissa paljastetaan erinäisiä kauheuksia mm. Serbian rintamalta ikään kuin toisesta suupielestä. 
 
 

Oikeudenkäynnin parodia

Tuomari Ruller käyttää krusifiksin jalustaa tuhkakuppina ja lakikirjaa teelasin alusena korostetun kyynisesti. Hän on paha suustaan, mutta oikeasti nämä pikkurötöstelijät ovat kenties vain tervetullutta vaihtelua hänen ikuiseen ikävänpitoonsa siviilielämän ja rintaman välimaastossa. Nopeaan tahtiin hän leimaa tuomion eversti Schröderin toivomusten mukaisesti: täydennyskomppaniaan vain yliluutnantille seuraksi molemmat ukot. Vodickaa kismittää: hänen hieno yksityinen voimannäyttönsä unkarilaisille suorastaan mitätöidään tällä nahkapäätöksellä. Švejk on tapansa mukaan tyytyväinen, päästiin vähällä. Kun kansliahommat saadaan hoidetuiksi, miehet eroavat hyvillä mielin. Tavataan sitten sodan jälkeen Pikarissa iltakuudelta! Tämä lause on käsittääkseni jäänyt elämään ihan omaa elämäänsä, ja jotain kumman kiehtovaa siinä on vielä nykyisinkin, maailmassa, jossa kaikki on ihan yhtä epävarmaa kuin tuossa "typerässä maailmansodassa" kun pahin oli vielä edessä päin. "Tuli, lamppu, liha ja leipä, uni odota eipä." Taitaa olla koti-ikävä. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20060115 (20060115) o SP-osoite o AJK kotisivu o Shvejk