Pirkko Koskela
17 Wienin kautta Leithan kaksoiskaupunkiin

• Luvut eivät täsmää
• Alaisten kohtelusta
• Sivistys ja kulinarismi
• Kahden kerroksen väkeä
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Luvut eivät täsmää

Teoria ja käytäntö eivät aina välttämättä kohtaa, siitä on muillakin opettajilla kuin kuljetuspäällikkö Mrázilla omakohtaista kokemusta. Rasittunut matikisti ei saa mitään tolkkua laskelmiinsa: milloin on kadetteja hukassa, milloin hevoset ehtivät oudosti lisääntyä kuljetuksen aikana. Kaiken huippu on vankivaunuun sammunut ylimääräinen ylikenttäpastori! Švejkin oikeutettu pyyntö tulla siirretyksi miehistövaunuun ei tuota tulosta: yliluutnantti on ehtinyt ensin, on turvallisinta pitää mies toistaiseksi aloillaan.

Alaisten kohtelusta

Vahingoniloinen vartijakorpraali saa oikein opetustuokion, jossa kenties hiukan turhautunut Švejk paksun vapaaehtoisen säestämänä lataa käsityksiään asiallisesta käyttäytymisestä kiperissä tilanteissa sekä alaisten inhimillisestä kohtelusta. Näiltä veikoilta eivät tarinat lopu kesken, mutta korpraali saa kuitenkin myös aina välillä suunvuoron. Tässäkin keskustelussa tuntuvat kajastelevan Hašekin omat kokemukset: toimittajat ja älymystö yleensä eivät taatusti sotasensuurin vallitessa olleet esivallan lellikkejä.

Sivistys ja kulinarismi

Pater Lacinan herääminen tapahtuu yhtä näyttävästi kuin hänen väsähtämisensäkin. Päästyään vähitellen jossain määrin perille sijainnistaan hän kohdistaa krapulaisen suopeutensa ennen kaikkea Švejkiin, joka on pehmustanut hänen kovaa makuusijaansa manttelillaan. Auliisti pastori tarjoilee tupakoitaan muillekin samalla kun esitelmöi keittiötaidoista sivistyksen mittapuuna. Nälkähän sellaisesta tulee, ja niinpä korpraali parka joutuu luopumaan sekä rommipullostaan että guldeneistaan. - Outo raha minulle: siihen aikaan kun olin Itävallassa, siellä käytettiin schillingejä ja pfenningejä; nyt sitten kai euroja sielläkin. - Pater Lacina on selvästikin sivistynyt herra, niin yksityiskohtaiset eväidenhankintaohjeet hän Švejkille latelee ennen kuin uinahtaa uudelleen. Švejk ei halua viedä korpraalin rahoja, mutta näpäyttää tätä hiukan itsekkyydestä kumminkin. Junan jatkaessa kulkuaan kohti Wieniä Hašek tarjoaa jälleen meille realistisen pikakatsauksen sodan arjesta ja valtakunnan pääkaupungin tilanteesta. Nämä hupaisaa n tekstiin piilotetut terävät kommentit tuovat mieleen ne piilomainokset, joita väittävät meille pikaväläyksinä syötettävän.

Kahden kerroksen väkeä

Wienin asemalla sotajoukkojen muonituksessa on ankara kahtiajako. Rivisotilaat muonitetaan kenttäkeittiöissä aseman takana, upseereille passarit kantavat kaikenlaiset herkut. Yliluutnatti Lukáš on vailla palvelijaa, ja joutuu siksi itse norkoilemaan asemalla evästä etsimässä. Murphyn lain mukaisesti hän tietenkin törmää Švejkiin, joka oitis kääntää takkinsa ja vakuuttaa nöyrimmästi olevansa henkeen ja vereen yliluutnantin mies, vaikka olikin hetkeä aikaisemmin jo kallistanut korvansa paterin maireille puheille. Niinpä hän saa saapua Bruckiin esikuntavaunussa.

Leitha-joen rannalla on tsekkiläis-unkarilainen kaksoiskaupunki, joka on Hašekin kitkerän kommentin mukaan yksi iso bordelli. Luokkajako on edelleen hyvin selkeä. Upseerit huvittelevat tahollaan, miehistö omallaan, sotilaspalvelijat taiteilevat jotenkin välimaastossa. Nokkimisjärjestystä selvitellään, kun ei oikein ole muutakaan tekemistä. Švejk veljeilee majuri Wenzlin palvelijan kanssa, mutta yliluutnantin saapuessa hän vaihtaa hetkessä roolia, ja alkaa herjata kumppaniaan oikein harvinaisen ilkeästi. Mikulášek-poloista pilkataan, haukutaan ja uhataan aseella, lopuksi heitetään ulos huoneesta. Käytävän puolella Švejk taas palaa entiseen rooliinsa ja selittää kaiken parhain päin: varsinainen opportunisti! - Yliluutnantilla olikin tärkeää asiaa: ilmeisesti uusi nainen on jo kierroksessa...

Palautetta 

Lähetä palautetta!