Pirkko Koskela
16 Hervotonta herjaa vankivaunussa

• Rotuoppia ja kansankiihotusta
• Pater Lacinan kurinpalautustoimet
• Korpraali parka
• Eläinten ihmeellinen maailma
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Rotuoppia ja kansankiihotusta

Aluksi pohditaan kansallisuuksien sekoittumisen seurauksia. Sotajoukkojen siirrot ovat kautta aikojen aiheuttaneet geenivaihtoa ympäri Eurooppaa neitosten raiskauksen myötä, mutta kyllä sellaista tapahtuu rauhankin aikana, ja ihan vapaaehtoisesti. Eksotiikalla on arvoa suvunjatkamiskisoissa, Švejkillä on tästä havainnollistava juttukin varastossaan. Tästä päästään sujuvasti hillittömään tarinaan Frans Joosefin maan koulunrakennushankkeesta ja erilaisista sotakeksinnöistä samalla kun vankeja viedään asemalle.

Švejk ei taaskaan voi vastustaa kiusausta asemalle kertyneen kansanjoukon nähdessään, vaan panee alulle melkoisen hässäkän yksinkertaisesti vain huutamalla Heil lakkiaan heiluttaen. Kohta jo huudetaan "Nieder mit den Serben" ja Heil-huudot kiirivät suusta suuhun. Kansan sotainto on niin herkässä kuitenkin, propaganda on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä. Hemulien vapaaehtoinen soittokunta - ei kun tarkka-ampujien orkesteri on vähällä aloittaa isänmaallisen virren tässä hurmahenkisyyden lumivyöryssä, vaan kuinkas sitten kävikään...

Pater Lacinan kurinpalautustoimet

Paikalle sattuu toinen juoppo kenttäpastori, pater Lacina. Hän on myös melkoinen ahmatti, eivätkä muutamat muutkaan kuolemansynnit liene hänelle vieraita. Humalapäissään pastori noudattaa Švejkin kutsua, liittyy mukaan seurueeseen ja sammuu vankivaunun penkille kesken sienimuhennosreseptin. Tilanne kirvoittaa luonnollisesti Švejkin muistot pastori Katzista pintaan, mutta luo myös kiusallisen johtamisteknisen tilanteen: pastori kun on sotilasarvoltaan ylempi kuin Eskortenkommandantiksi määrätty korpraali. Tätä hupia Hašek, Švejk ja Marek eivät tietenkään malta jättää hyödyntämättä täysin rinnoin.

Korpraali parka

Ylennystä odotteleva korpraali joutuu nyt sellaiseen riepotukseen, että hän on ennen pitkää täydellisen epätoivon tilassa. Velmut vangitut vetäytyvät kaikesta vastuusta, mutta osoittelevat säälimättömästi korpraalin toiminnassa esiintyneitä virheitä. Taustalla hoilotetaan samaa renkutusta, jota itävaltalaisen vanhainkodin mummot ja papat lauloivat mahat hytkyen ja posket hehkuviinistä punottaen nuoruusmuistojensa vallassa joulun alla 1974. Ja tuttu lauluhan se on suomeksikin: "Sydän puinen on rinnassas, huomata sen sain...".Lopullisen iskun korpraaliraukalle antaa Švejk ilmoittaessaan, että hänet on siirrettävä härkävaunuun tuota pikaa, sillä hänen rangaistusaikansa on umpeutumassa. Pattitilanteessa korpraali lamaantuu täysin, ja meno vankivaunussa villiintyy tyystin. Marek yrittää piristää miesparkaa kertomalla jutun, jonka opetus on, ettei virheiltä välty kukaan, ei edes hän itse.

Eläinten ihmeellinen maailma

Tämä tarina epähuomiossa Eläinten maailma -lehden toimittajaksi joutumisesta on niin päätön ja muutenkin irrallinen, että sen täytyy perustua Hašekin omiin kokemuksiin. Hiukan muistuvat taas mieleen myös Joycen lehtimiesjutut. Selväksi käy, ettei aina kannata luottaa painettuun sanaan, ei varmaan varsinkaan sota-aikana. Hyvä toimittaja pystyy kirjoittamaan vetävän jutun asiasta kuin asiasta, ja jos ei aineisto riitä, voi pistää välillä omiaan siteeksi. Tosin kiinni jäämisen riski on aina olemassa, eikä koskaan voi tietää, mihin mitättömään pikkuseikkaan joku päättää tarttua. Niin kuin nyt tämä nimikysymys: sokean olmin kanssa paritellut esihistoriallinen maamyyrä menee puhtaasti läpi ja nostattaa vielä vilkkaan tieteellisen keskustelunkin, mutta närheä ei saa sanoa pähkinähakkiseksi, nehän ovat eri lajeja. Tosin tässä nirhitään nyt hiukan kansallisuus- ja kielikysymyksiäkin, tavalla, jota en ehkä loppuun asti edes ymmärrä. -Olmi ja Postojnan luola olivat kyllä vanhoja tuttuja, kiitos Tapion sivulauseiden joskus biologiantunnilla. Suullinen kuvaus kutkutti minun ja Tasan Soilin mielikuvitusta niin paljon, että yritimme muistaakseni piirtää itse ku van tuosta kelmeästä ihmeotuksesta. Joskus paljon myöhemmin vasta näin valokuvan.

Ylikenttäpastorin tipahtaessa penkiltä juttu katkeaa ja korpraali ryhdistäytyy. Kurinpalautuksesta ei kuitenkaan tule yhtikäs mitään, sen verran hyvässä vauhdissa Švejk ja Marek ovat. Hän palaa entistä syvempään apatiaan ja tuijottaa voimattomana ohi kiitävää maisemaa, kunnes ryhtyy korttipeliin takapiruksi. Äkkiä juna pysähtyy: tullaan asemalle, jossa vaunut tarkastetaan.

Palautetta 

Lähetä palautetta!