Pirkko Koskela
14 Budejoviceen ja aamen

• Pejzlerkan mummon koettelemukset
• Kaksin aina kaunihimpi
• Virkaintoinen kapteeni
• Aamen ja putkaan taas
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Švejkin olo santarmiasemalla jatkuu hyvinkin leppoisissa tunnelmissa, kunnes ankea aamu koittaa, ja matka jatkuu Putimista Písekin aluesantarmitoimistoon, jonne tämä sangen epäilyttävä henkilö on määrä toimittaa edelleen kuulusteltavaksi. Vartijaksi lähtee korpraali, jonka mielestä ryyppy ei olisi pahitteeksi niin kylmänä päivänä, joten miehet poikkeavat incognito matkan varrella olevaan kestikievariin helposti arvattavin seurauksin. Byrokratian salamat jylisevät Písekin asemalla hyvän tovin, ennen kuin juna vie Švejkin vihdoin viimein Budejoviceen yliluutnantti Lukásin mieliharmiksi.

Pejzlerkan mummon koettelemukset

Putimin santarmiherroja palveleva mummo saa totisesti juosta passatessaan tanakasti ryyppääviä keisarikunnan etujen valvojia. Ihme ainetta tuo kontusovka, kun saa kielenkannat heltiämään niin että pikkutunneille mennessä niin vääpeli kuin korpraalikin ovat mummon kuullen valmiit ylistämään Venäjää, tsaari Nikolaita ja itse Švejkiä panslavistisessa kaatokännissään. Omaa esivaltaa herjataan yhtä estottomasti, ja kuulusteluraporttiin lisäillään päättömiä täydennyksiä. Aamun kalpeassa valossa mummo pajattaa minkä pajattaa, mutta ahtaallahan hän on: herrat ovat ennenkin uhkailleet käräyttää pojan salametsästyksestä, panttaavat palkkarahojakin sillä varjolla. Tulee sellainen vaikutelma, että mummoparka on jokseenkin maaorjan asemassa. Varmuuden vuoksi santarmit kuitenkin vielä järjestävät juhlallisen valatilaisuuden mummon suun tukkimiseksi: kaikki on muka tapahtunut maan edun nimissä tietojen lypsämiseksi vakoojalta. Ja taas mummo saa siunailla ja juosta.

Kaksin aina kaunihimpi

Tässä kohtaa minusta Hašekin juttu juuttuu vähän liian pitkäksi aikaa pyörimään samoja uria: vääpelin tyhmyys ja virkaintoisuus, mummon riistetty elämä ja korpraalin hyvänahkainen juoppous olisivat valjenneet vähemmälläkin. Ehkä tämä toimisi paremmin jatkokertomuksena sanomalehdessä kuin romaanina. Švejk jatkaa harmitonta tallusteluaan tuottaen harmia kaikille kohtaamilleen tomppeleille. Vääpelinkin hän hyvästelee ystävällisesti, lupaa tulla käymään taas joskus. Sota on siellä jossakin, ei paniikkia. Švejk myös auttaa kapakan lukuisten ryypyjen jälkeen ojanpohjia könyävää korpraalia pitämään vankinsa tallessa: käsiraudoillahan se hoituu kätevästi. Matkanteko käy siitä vain kamalammaksi, ja vasta iltapimeällä uupuneet matkalaiset pääsevät perille esivallan haukuttaviksi.

Virkaintoinen kapteeni

Näyttää olevan niin, että korkeampi upseeriarvo sitouttaa automaattisesti tiukemmin systeemin palvelukseen, mutta ei välttämättä takaa juurikaan parempaa tilannetajua tai hengenlahjoja. Písekin kapteeni on pedantti kurinpitäjä ja perin virallinen mies. Hän raportoi edelleen puolustusministeriölle ja näkee itsensä saamattoman santarmiroskajoukon valvojana. Lukuisin uhkauksin hän ylläpitää valtapiiriään, joka murenee perustuksiltaan samoin kuin koko keisarikunta. Kapteenin haukankatse arvioi vastatulleen huippuvakoojan oitis tavalliseksi karkuriksi ja Putimin vääpelin emähölmöksi, joka on itse komennettava heti huomenissa kuulusteltavaksi järjettömyyksistään. Švejkin seikkaperäinen kuvaus harharetkistään on uuvuttaa tämänkin upseerin, mutta hän sentään ottaa jutun todesta. Parhaaseen virkatyyliin kirjoitetun saatekirjeen ja hermostuneen saattajan kanssa Švejk pistetään junaan, joka lopulta vie hänet Budejoviceen.

Aamen ja putkaan taas

Švejk on oikein onnessaan voidessaan taas ilmoittautua rakkaalle yliluutnantilleen, mutta tunne ei ole molemminpuolinen. Kanslian kuolemanhiljaisuuden rikkoo vain käytävältä kantautuva lopotus, joka käsittelee keisariperheen vierailuohjeistusta: taaskin pieni ivallinen sivukommentti toisesta suupielestä! Saman tien Švejk passitetaan rykmentin putkaan, ja yliluutnantti katselee vilpittömän huojentuneena hänen menoaan, hän pesee nyt kätensä tämän asian suhteen. - Sellikaveriksi sattuu vapaaehtoinen, joka myös on kehittänyt palvelukseenastumisen välttelystä taidetta. Hänen salainen aseensa on ollut itse keksitty Krankenbuch, mutta viinan takia meni tämäkin viisas lopulta vipuun. Ei olisi pitänyt olla varomaton, ajat ovat nyt sellaiset. Oma moka, sen hän auliisti myöntää. Onko Švejk nyt vihdoin löytänyt hengenheimolaisen, se jää nähtäväksi. Monenlaisia kummallisia tyyppejä hänen tielleen onkin sattunut, mutta kertaakaan hän ei vielä ole omia korttejaan paljastanut. Vaan eipä se taida olla kelpo sotamiehemme teht äväkään tässä tarinassa.

Palautetta 

Lähetä palautetta!