08 Huonoa tuuria
Viimeinen voitelu viivästyySota-aikana myös uskonnollisiin toimituksiin tulee viranomaisten toimesta muutoksia. Rintamalla kuolevilla ei ole oikeutta viimeiseen voiteluun, mutta selustan sotasairaalassa sellaisen voi sentään saada. Kenttäpastori Katz komennetaan Kaarlentorille viranhoitoon, mutta hän on jo unohtanut miten moinen toimitus suoritetaan. Yhdessä sitten opiskellaan asiaa neuvokkaan Švejkin hankkimasta katekismuksesta. Vielä puuttuu pyhää öljyä, mutta sota-aikana joudutaan siinäkin asiassa tyytymään korvikkeeseen. Švejk saa juosta asioilla sillä välin kun Hašek herjaa Katzin kautta katekismuksen sanakäänteitä ja hyväntekeväisyysnaisten epärealistista ajatusmaailmaa. Taaskin touhu vie niin paljon aikaa, että kun lopulta seuraavana päivänä päästään sairaalaan suurin elkein, voideltavat ovat jo ehtineet kuolla. Tämä ei mitenkään estä Katzia vaatimasta palkkaa vaivannäöstään, ja hamppuöljyllä voidellaan kengät ynnä kitisevä lukko. Eihän hyvää ainetta voi käyttämättä jättää.
Švejk opettaa käytöstapoja velkojalleRyypiskelevä sotilaspastori Katz on luonnollisesti ehtinyt myös velkaantua. Švejkistä on kovasti apua velkojien käsittelyssä. Eräskin kiukkuinen vanhaherra tulee heitetyksi ulos peräti kolme kertaa, eikä hän saa perityksi saataviaan. Ensimmäisellä kerralla Švejk haukkuu häntä lattialle syljeskelystä, toisella kerralla hän saa kuulla kotiin palanneen Katzin hymistelyä toivon vahvistavasta vaikutuksesta ihmiselämässä ja kolmannella kerralla miesparka teljetään kylpyhuoneeseen ja kutsutaan sitten katsomaan päältä toisten syöminkejä lainarahoilla. Tarkka selvitys tilanteen vakavuudesta ei tehoa näihin velikultiin: mitäpä se heitä liikuttaa, että muut velalliset (upseereita ja pappismiehiä kaikki tyynni) ovat sodassa menehtyneet. Kenttäpastori suhtautuu mieheen kuin hän olisi pelkkää ilmaa, ja lopulta Švejk heittää hänet ulos viimeisen kerran. Sitten voidaankin taas keskittyä olennaiseen. Palvelija ja isäntä tuntuvat tulevan oikein hyvin toimeen keskenään.
Kortti tuo, kortti vieNämä rattoisat päivät päättyvät kuitenkin äkisti, kun pastori Katz häviää sotilaspalvelijansa Švejkin korttipelissä yliluutnantti Lukašille hävittyään ensin kaikki rahansa. Švejkillä on vielä rahaa lainan takaisinmaksuun, mutta pelikoukussa oleva pastori häviää nekin saman tien. Pastori syyttää kaikesta julmaa kohtaloa, mutta Švejk suhtautuu tähänkin käänteeseen tyynen rauhallisesti. Korttipeli nyt vain on sellaista, sopiva juttukin löytyy taas loputtomasta varastosta. Totin hellyttämä Katz syyttelee itseään ennen sammahtamistaan, mutta Švejk kouluttaa vielä seuraavana päivänä seuraajansakin pastorin palvelukseen juottamalla hänet umpihumalaan ennen kuin lähtee ilmoittautumaan uudelle isännälleen. Seuraavaksi saammekin sitten varmaan kurkistaa upseeriportaan edesottamuksia Švejkin peilistä. Epäilemättä pastori Katz pärjää jatkossakin oikein hyvin, vaikka saattaakin muistella velmua palvelijaansa silloin tällöin. Tämä on kyyninen juttu: millään ei ole mitään väliä suursodan liepeillä eläville. Ei edes ystäv yydellä.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20051030 (20051030)
o 
o AJK kotisivu
o Shvejk