Sankarimme joutuu nyt aivan uusiin tehtäviin, mutta toimii edelleen
tinkimättömästi ympäristönsä heijastajana.
Peili kääntää kaiken nurinpäin, ja niinpä
roolit vaihtuvat useampaan kertaan. Taustalla kuvastelee viime vuosisadan
alun Prahan arkinen elämäkin. Švejk ja lukija päästetään
vähäksi aikaa melkein vapaalle jalalle kesken sotatouhujen.
Mutka matkassa
Pitkän ja pätkän vartiosotilaan saattelemana Švejk lähtee
sotilaspalvelijaksi kenttäpastorille. Lököttävät
housut ja liian iso lakki näyttävät kirjan kuvituksen perusteella
vakiintuvan hänen vaatetuksekseen. Matka taittuu jalkapatikassa, ja
sen aikana ehditään tutustua sen verran, että päätetään
poiketa lasilliselle. Kuklíkin kapakassa pyssyt voi jättää
keittiöön, ja olut, laulu ja naiset riisuvat saattajat lopullisesti
aseista. Pian jo tanssahdellaan, tupakkaa kuluu ja juttu lentää.
Päivä vierähtää rattoisasti, ja illansuussa Švejkin
on pakotettava saattajansa matkaan, jotta ylipäänsä päästäisiin
perille. Horjuvat saattajat joutuvat lopulta vahdittavansa vartioimiksi
oikein virallisestikin, kun pastori uhkaa heitä putkarangaistuksella
palvelusaikaisen juopottelun vuoksi. Tosin herra on itse juhlinut niin
perusteellisesti, ettei erota puhelinta lampunjalasta, joten rangaistukselta
vältytään täpärästi. Vartijat vaikuttavat
aika yksinkertaisilta, mutta sympaattisilta tyypeiltä, pastori entistä
epämiellyttävämmältä ketkulta. Ja Švejk on kuin
hahmo mainosmaailmasta: Elämä on.
Herrasta narriksi
Švejkin työ osoittautuu lähinnä rellestävän pappismiehen
kaitsennaksi. Sotilaspalvelijat siivoavat ryypänneiden herrojensa
sotkut ja toimittavat heidät kotiin vaikka mistä. Hašek kuvaa
pastorin kotiinraahaamista todellisella asiantuntemuksella. Švejk joutuu
komentamaan tiukasti joka käänteessä samalla kun Otto Katzin
surkuhupaisa hahmo käy läpi kaikki mahdolliset humalaisen mielentilat
ja päähänpistot. Kotiin päästään lopulta
miten kuten, vaikka kukkarosta ei löydy tarpeeksi rahaa kyydin maksamiseen.
Ei mikään imarteleva kuvaus hengenmiehen maallisesta vaelluksesta,
mutta tarkkanäköinen kyllä!
Tuumasta toimeen
Seuraavan aamun krapula on tietysti perusteellinen ja laaja-alainen. Švejk
laitetaan taas matkaan, pähkinäviinasta saisi ehkä avun.
Rahaa ei ole, täytyy siis vipata kavereilta. Jos ei onnistu, voi ehkä
myydä huonekaluja tai pantata pianon. Švejk toteuttaa tehokkaasti
kaikki hullut hankkeet, varmuuden vuoksi. Kahden pullon sijasta hän
tuo viisi, ja pian kenttäpastori on vauhdissa taas, samalla kun kalustusta
kannetaan ulos. Uuden elämän voi aloittaa sitten seuraavana päivänä.
Švejk on tyytyväinen toimintaansa. Käsky mikä käsky.
Isännän ja palvelijan välit käyvät hyvinkin läheisiksi
pähkinäviinan voimalla, kunnes Švejkin mitta täyttyy, ja
hän toimittaa pastori Katzin kovakouraisesti sänkyyn. Siinä
vaiheessa jo kaappi ja fiikuskin kelpaavat juttukumppaneiksi. Taas kunnia
hupeni, mutta maine kasvoi.
Švejkillä on näissä tarinoissa toistuvasti järkimiehen
rooli. Ei hän lasiin sylje, päinvastoin, mutta osaa kuitenkin
myös lopettaa, kun aika on. Myötäilypolitiikastaan hän
pystyy myös tarvittaessa irrottautumaan hetkessä. Herrojen ja
esivallan kunnioittamisessa ei ole mieltä silloin kun heidän
toimintansa on mieltä vailla. Anarkistista piikittelyä?
|
o AJK kotisivu o Shvejk