|
Sotatantereen keskellä miesten mieli käy hetkeksi todellisuudessa, mutta oma vatsa on lähempänä. Hyvässä järjestyksessä, ohjesäännön mukaisesti talonpoika joutuu luopumaan sioistaan.
Tässä jaksossa esitellään kaksikin mielenkiintoista arvojärjestystä. Toinen on ruoanjakojärjestys, jonka mukaan toisten naamat kiiltävät enemmän sianrasvasta kuin toisten. Toinen on sotilaiden käyttämä "lempinimisysteemi", jossa paikkansa on niin pieriäisellä kuin luihakkeellakin.
Huomionarvoinen on mielestäni taas osoitus Shvejkin ystävällisyydestä, kun hän vie Dubin passarin Kunertin väkisin Lukasin eteen. Kunert pääsee keittiöön, eikä Dub ole tietenkään tyytyväinen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Shvejk on avulias. Olen lukenut kirjaa varsinkin näin loppuvaiheessa sen verran pätkittäin, että en enää muista, milloin Shvejkin avuliaisuus tuli esille. Onko auttamisessa jokin kaava? Joku piiriläisistä analysoi aiemmin, miten Svejk oli erityisen ilkeä puolustuskyvyttömille (jos nyt muistan oikein). Ketä hän siis auttaa? Kunert vaikuttaa typerältä, mutta luulen, että Kunertia tärkeämpi on Dub. Shvejk haluaa hankaloittaa Dubin elämää, ehkä myös hieman kostaa.
|