|
Liittyessäni lukupiiriin tiesin, että tulee hetkiä, jolloin en voi täysipainoisesti osallistua. (Ensi viikolla alkavat kevään YO-kirjoitukset) Ajattelin kuitenkin, että jäsenyys lukupiirissä tuo ryhtiä lukemiseen. Aikuisena ryhmäpaine ei kuitenkaan ole niin tärkeä syy, eli sen takia en tartu kirjaan. Mutta ryhmän tuotokset ! Pitkästä aikaa tulostin itselleni nipun tekstejä (minulla ei ole nettiyhteyksiä kotona) ja luin kirjoittamianne selostuksia, pohdintoja ja tulkintoja. Ja siinä on lukupiirin voima ja ihanuus. Minun oli pakko ottaa Švejk maalle mukaan ja tutkia muutamia lukujaksoja tarkemmin. Piiriläisten esittämät kommentit historiasta ja maantieteestä panevat teoksen "paikalleen", kun oma näkökulma on ollut kapea.
Tietysti samalla hieman helpotti, kun huomasin, että sekä Asta että Pirjo ovat olleet hetken poissa. Meillä on Astan kanssa ollut sama kokemus: kirja tuntuu tylsältä. Oman näkökulmani kapeus on varmaan yksi syy. Asko esitti sähköpostissaan, että armeijan käyneille kirja avautuu varmaan toisella tavalla. Tietysti hierarkkisia yhteisöjä on muitakin, mutta en ole koulua kummemmassa työskennellyt. Eikä osalleni ole sattunut esimiehiä, jotka olisivat harjoittaneet sanelupolitiikkaa. Uskon, että Askon kommentissa on perää. Samoja ongelmia, jos niitä nyt ongelmiksi voi kutsua, minulla oli Pamukin kanssa. Pahoin pelkään, että juuri aloittamani Kilpi (Alastalon salissa) voi kilpistyä samaan: en tunne saaristolais- enkä merielämää. Onneksi on lukupiirin Alastalo-sivut, joilta jo kävin katsomassa, minkälainen se parkki on.
Muiden kommenttien ansiosta löysin kohdan, jossa Švejk sanoo, että parasta olisi heittäytyä hourupääksi. Tässä vankisellikohtauksessa hän kuulostaa jopa järkevältä, vaikka jutut ovat taas hurjia, tarina mustalaisesta suorastaan makaaberi. Vaikka Švejkin täysipäisyys lienee varmistunut aiemmin. Tämän jakson kansliassa työskentelevän vääpelin haukkumasanavarasto kirvoitti hymyn, vaikka en tiedäkään, mikä on "vihonviimeinen väikelö". Tuli mieleen Tintti-sarjakuvan kapteeni Haddock. Lisäksi oli hyvä lukea omin silmin "tavataan Pikarissa kuuden jälkeen" -kohtaus.
Tuhlaajapojan ja isän jälleennäkeminen
Mutta takaisin Švejkiin. Edellisessä tekstissä harpoin 4 lukujaksoa kerralla ja päätin tehdä nyt saman, jotta pääsen samaan rytmiin muiden kanssa. Tässä kirjoituksessa käsittelen toisen osan loppujakson kokonaan.
Lukáš ei tyytyväinen uuteen syöppöön passariinsa Balouniin, vaikka luulisi olevan mieluummin nälissään kuin Švejkin kanssa. Lukáš on hurjana ja antaa Balounille rangaistuksen, jonka toivoo olevan varoitus myös muille miehille. Täydennyskomppaniat saadaan toimistovääpeli Vanekin jutuissa kuulostamaan toivottomilta. Tosin muistuu mieleeni Tuntemattoman sotilaan Honkajoki, eikö hän ollut täydennysmies? Lieneekö universaalia sotilashuumoria täydennysmiesten pilkkaaminen?
Švejkin tuloa huoneeseen siivitetään viittauksella sekä antiikkiin että Raamattuun. Kerrankin Švejkin selitys matkansa kulusta on lyhyt, Lukášista halutaan nopeasti kai eroon, että Švejk pääsee kiusaamaan Vanekia. (Olen tämän kirjan ansiosta muuten oppinut aika näppäräksi lisäämään erikoismerkkien pikanäppäimiä. Enpä olisi uskonut, että tämän kirjan lukemisesta on sellainenkin hyöty.) No, Vanekin siviiliammatti kirvoittaa Švejkiltä taas jutun, kuinkas muuten. Juttu jää kesken, kun toimistovääpelinkin pitää poistua, mutta Švejk saa uuden tuttavuuden puhelimen kautta. Erinäisten puhelinkeskustelujen jälkeen selviää, että lähtö on lähellä.
Tai ei sittenkään, jos Vanekia on uskominen. Hän jää rauhassa kanttiiniin istuskelemaan, ja tutustumme okkultistikokkiin. Ihmettelinkin, mistä tähän lukujaksoon ilmestyy sutra-sana. Ylipäätään tässä jaksossa tarina taas etenee, eivätkä Švejkin tai kenenkään muunkaan jutut katkaise rintamalle lähdön valmisteluja kovin pitkäksi aikaa.
|
o AJK kotisivu
o Shvejk