|
Kuten arvata saattaa, Švejk eksyy. Muori kertoo asian hänelle Vrázissa. Hänpä ei asiasta lannistu, vaan päättää päästä perille - vaikka vähän pitemmänkin matkan kautta. Muori on myötätuntoinen, ja Švejk saa häneltä ruokaa ja ohjeita. Matka jatkuu heinäsuovaan, joka on varsin monen karkurin tukikohta. Matkalla Švejk tapaa vielä kulkurin ja lammaspaimenen, kunnes kohtaa järjestäytyneen systeemin santarmivääpelin muodossa.
Hurja hahmogalleria lisääntyy santarmivääpeli Flanderkalla, joka on erikoistunut kuulustelun jaloon taitoon. Näyttää vain siltä, että tämä vääpeli ehtii kysyä enemmän kuin yksi Švejk vastata. Tässä luvussa saa byrokratiakin osansa, sen verran sapekkaasti kaikkia kaavakkeita ja kyselyitä kuvaillaan.
Švejkillä menee hyvin: häntä pidetään arvokkaana vankina, joten hänelle tarjoillaan parasta, mitä kylästä löytyy. Jopa huussissa käyntiä vartioidaan. Kuulustelujen sivussa vanha mummo Pejzlerka joutuu juoksemaan ruokaa ja juomaa ja seuraavana aamuna vannomaan, että unohtaa kaikki kuulemansa. Tämän jakson huippua on kuulustelusta kirjoitettu raportti.
Raportti ja Švejk lähtevät matkaan. Švejk keksii, että hänet ja saattajansa korpraali kytkeytyvät käsiraydoilla yhteen, jolloin he eivät ainakaan eksy. Näin on huomiota herättävä saapuminen asemalle taattu. Tämän aseman kapteeni on omanlaisensa byrokraatti, joka hoitaa Švejkin junaan. Tällä kertaa ei saattajakaan tyri ja Švejk pääsee yliluutnantti Lukášin luo. Lukáš ei olen kovin innostunut nähdessään Švejkin, ja kunnes hän on tullut tajuihinsa, hän passittaa entisen sotilaspalvelijansa putkaan.
Eikös vain putkassa ole joku, jonka kanssa juttu alkaa taas luistaa. Nyt täytyy myöntää, että jätin tarinat lukematta. Olen ollut myöhässä näiden kommenttieni kanssa, enkä jaksanut lukea taas kahta sivua yhtä pötköä kirjoitettua tekstiä. Tuli mieleen Pamukin kirja, jossa oli välillä samanlaisia pitkiä jaksoja, joiden ulkonäkö jo alkoi tökkiä. Olen vannoutunut kappalejaon kannattaja.
|
o AJK kotisivu
o Shvejk