|
Olin katsonut väärin edellisen lukujakson, joten kommentoin tässä ensin hieman lukuja Švejk kenttäpastorin palvelijana 2 - 4. Luettuani muiden kommentteja tiesin odottaa värikästä humalan kuvausta. Kenttäpastori on alkoholisti, jonka riippuvuutta Hašek kuvaa hyvin. Viinaa on saatava, ja vaikka pastoria hävettääkin Švejkin hänestä kertomat lapsenruokkojutut, niin parin ryypyn päästä kaikki on taas hyvin ja ainoa ongelma on päivällisellä nautittu puoliraaka kyljys.
Luvussa 2 kuvattu kotimatka yliluutnantti Helmichin luota tuo mieleeni aikuisten saunaillan, jossa näin henkilön, joka oli lähestulkoon vastaavassa kunnossa kuin kenttäpastori tuolla matkalla. Hän oli aloittanut juopottelun jo päivällä, ja iltaa kohti hän, voi sanoa, sekosi. Lähtiessäni kotiin hän istui ulkoterassilla puhumassa jonkun tai joidenkin kanssa. Outoa vai oli, että ketään muuta ei terassilla istunut. Keskustelu oli kuitenkin vilkasta. Hänellä oli siis samanlainen juoppohulluuskohtaus kuin pastorilla.
Hašekin kuvaus on hyvä. Minä näen usein kertomukset kuvina ja kuvittelen ne elokuvina, ja tämän luvun haluaisin nähdä filmillä jonkun hyvän näyttelijän esittämänä. Varsinkin kuva pastorista yrittämässä viheltää, mutta päätymässä "pruu"-ääneen alkaa väkisin hymyilyttää. Seuraavan aamun krapula ei tietenkään ole pastorin itsensä syytä, vaan huonon viinan.
Sensuuria
Švejkin vierailu vanhan vuokraemäntänsä luona ei suju hyvin. Vuokraemäntä Müller on viety keskitysleirille. Rouvan kirje on sensuroitu, joten siitä saamme lukea, että olot ovat hyvät, mitä nyt naapurinvuoteen naisella on pilkku - -. Sensori ei ole lukenut tekstistä merkitystä, vaan sanoja, jotka hän on sitten pyyhkinyt yli. Yksittäisten sanojen merkitys ratkeaa tekstiyhteydestä, minkä ovat saaneet huomata nekin, jotka kehittelevät esim. Internetin hakuohjelmiin estoja. Ja tietysti ne, jotka käyttävät lehtijuttujen mukaan suosittuja hakusanoja sivuillaan, jotta pääsevät hakuohjelmissa esille.
Uskonnon kritiikkiä
Švejkillä ei siis ole muuta kotia kuin kenttäpastorin luona. Palvelijan ominaisuudessa hän lähtee pastorin seuraksi pitämään kenttäjumalanpalvelusta. Luvun 11 alku ei vielä kerro Otto Katzin suorittamasta palveluksesta, vaan kritisoi yleisesti uskonnon ja politiikan yhteyttä. Asiaa ei sanota suoraan, vaan kritiikki tulee esiin sanavalinnoissa. Tätä lukua voisi käyttää vaikka oppitunnilla sanavalinnan merkityksestä puhuttaessa: onhan selvä ero, jos sanotaan maailmasodan taistelut vai maailmansodan jättiteurastamo. Tässä luvussa minäkertoja taas vilahtaa kertomassa oman kokemuksensa kenttäjumalanpalveluksesta.
Švejkin tekemän tujakan totin jälkeen pastori Katz pääsee asiaan. Tosin ensin täytyy hankkia jumalanpalvelukseen tarvittavat välineet, mikä mistäkin. Tässä yhteydessä käytettyjä sanoja en kaikkia tunne. Ehtoolliskalkki on ehtoollismalja, mutta mitä ovat monstranssi ja tabernaakkeli. Näitä sanoja ei perussanakirjakaan tuntenut. Kaikki tavarat saatiin kootuksi, vaikka kenttäalttari oli jo paremmassa tallessa. Odottamaani taistelua siviili-sotalaitos ei tosin tullut, vaan alttari saatiin matkaan varsin helposti. Alttarin kuvaus on senlaatuinen, että enpä haluaisi olla se lavastaja, jonka pitäisi tämä esine luoda rekvisiitaksi elokuvaan. Varsinkin Heilige Maria, joka näyttää maisemalta, kuulostaa hankalalta toteuttaa.
Palvelus sujuu vihellellen ja nopeasti modernin sotataktiikan tyyliin. Švejkin liittyminen kirkkoonkin sujuu sutjakasti: kulaus ehtoollisviiniä ja se on siinä. Elämä pastorin palvelijana on helppoa: jumalanpalvelus silloin tällöin ja jutustelua juopuneen pastorin kanssa. Tässä jaksossa Švejk pääsee taas tarinoimaan, tällä kertaa rehellisistä löytäjistä. Tarinaosuutta lukiessani huomasin, miten pitkiä kappaleita tekstissä välillä on. Sen näkee kirjoissa käytettävästä oikea suora - systeemistä. Dialogiosuuksissa sitä ei huomaa, eikä silloinkaan, kun kappaleet ovat kohtuullisen pituisia, mutta pitemmät yhden kappaleen kuvaukset ja tarinat ovat paperilla yhtä pötköä. En käytä sitä omissa teksteissäni ja yritän muistaa aina sanoa opiskelijoillekin, että välttäisivät. Oikea suora näyttää toisten mielestä siistiltä, mutta se hankaloittaa lukemista.
Otto Katzin luokse saapuva katekeetta (perussanakirjan mukaan kristinopin alkeiden opettaja varsinkin lähetystyössä) yrittää tehdä lähetystyötään, mutta Katz tarjoilee sen verran hyvää viiniä, että kollega juopuu. Juopumusta seuraava jumaluusopillinen väittely on hiukan erikoinen, eikä Švejkin osuus tarinoineen keskustelua paranna. Kahden papin juopottelukohtauksen kruunaa Švejkin katekeetan käteen tyrkkäämä Decamerone. Viittaus papistoa pilkkaaviin tarinoihin on selvä. Mikään ei ole muuttunut Boccaccion ajoista.
|
o AJK kotisivu
o Shvejk