|
Švejkin odysseia jatkuu kenttäpastorin luo.
Švejkin odysseia jatkuu kenttäpastorin luo. Mutkikas matkaa alkaa sotilaallisesti. Saattajina olevat sotilaat eivät malta olla puhuttelematta Švejkiä, eikä siitä voi seurata muuta kuin huonoa. Sotilaiden luonteenpiirteitä kuvataan lyhyesti, mutta niin, että lukija saa hyvän käsityksen heistä. Kukapa ei tuntisi samanlaisia tyyppejä.
Matka on pitkä, joten janohan silloin tulee. Kapakassa ja kahvilassa saattajat unohtavat kokonaan tehtävänsä. Tosin ei heillä ollut alun perinkään kiire viedä miestä teloitettavaksi. Tässä jaksossa aiemmin mainittu Švejkin laskelmoivuus ja jopa julmuus tulee taas esille. Hän vie maalaismiehet kaupungin humuun, mutta pitää oman päänsä selvänä, jolloin kenttäpastorin luona osat vaihtuvat. Vartijoista tulee vartioituja, eikä Švejk virka muuta kuin "onni on hymyillyt minulle". Onneksi pastori ei saa lampunjalallaan yhteyttä kasarmille ja vartijat pääsevät pälkähästä.
Luku luvulta vahvistuu käsitys Švejkistä loistavana ihmistuntijana, joka käyttää hyväkseen kunkin tapaamansa henkilön heikkouksia. Toisen edessä pärjää matelemalla, toinen haluaa rehellisen vastauksen ja osa ei pysty päättämään, mitä Švejkin kanssa tekisi, joten he lähettävät hänet eteenpäin muiden kiusaksi.
Tässä lukemisen vaiheessa iski herpaannus. Tarina etenee kyllä, mutta kun yo-kirjoitusten takia jouduin pitämään taukoa ja nyt luin kolme lukua peräkkäin, alkavat hullut hahmot ja absurdit juonenkäänteet kyllästyttää. Uskon, että teksti on toiminut ja toimisi vieläkin lehdessä esiintyvänä jatkokertomuksena, jolloin jaksojen väliin jää aikaa ja lukija jää odottamaan uusia seikkailuja. Ehkä tilanne korjaantuu, kun pääsen mukaan tavalliseen lukupiirirytmiin. Minulla on tapana lukea kunkin viikon jakso sunnuntaiaamuna.
|
o AJK kotisivu
o Shvejk