|
Olkoon ympäristö sitten työhön liittyvä seminaari tai pataljoonan matka Laboreciin niin tuntuu usein, että kaikkein tärkein seikka on se, mitä ihmisille tarjotaan syötäväksi tai juotavaksi. Jos viiniä saa vähemmän kuin ennen, niin tilanne on luonnollisesti huono ja siitä pitää valittaa. Tämä tapahtuu joka tapauksessa - olet sitten aikaisemmin juonut kaikkea tarjottua viiniä tai et. Upseeriston viiniannoksen pienentyminen kahdeksasosalitraan ei oikeastaan kerro minulle paljoakaan, mutta olennaista on, että se pienentyi. Miehistön saagoryyniannoksen pienentyminen oli "sitäkin arvoituksellisempi" kun aikaisempia annoksia ei edes ollut näkynyt. Molempia ryhmiä harmitti paljon ja tunnelmat junavaunuissa olivat ankeat, jopa "maanpetokselliset". Puhumattakaan siitä, että kenttäkeittiö oli kadonnut. Keittiömiehistö oli kunnostautunut niin, että oli päässyt putkaan.
Kaverukset yhdessä
Tämän otsikon alle kuuluvat tietysti kaverukset Marek ja Svejk… Marek on päässyt kirjuriksi ja on kirjoittamassa hänelle määrättyä tarinaa. Hän jopa sai ylennyksen historijoitsijaksi asti.
Jotenkin tämän lukujakson aikana minusta on alkanut tuntua, että Lukas on oppinut ymmärtämään lähettiään - hän näyttää jopa lukevan Svejkin ilmeestä milloin tällä oli jotakin sydämellään. Hän puhuu edelleen töykeästi, mutta jotakin puheissa on muuttunut. Tämän hetkinen tunne minulla on, että Lukas ja Svejk ovat vielä ennen kuin kirja päättyy ystäviä. Ja jos ei ihan ystävyys niin sitten ainakin jonkin tason luottamus. Saas katsoa.
Voi tietenkin olla, että vanha kulunut fraasi "kaikki on suhteellista" antaa minulle tuon tunteen. Jos Lukasin ja Svejkin tarinan alku oli hankala ja värikäs, Dubin ja Svejkin tarinan alku oli vielä värikkäämpi. Dub ei voi sietää Svejkin tyyliä ja sen lisäksi törppöilee itse aika paljon. Hän käskee Svejkin laittaa itsensä näkymättömiin. Tässä kohtaa minun odotusteni mukaan , olisi pitänyt Svejkillä olla joku tarina, mutta eipä ollutkaan. Svejk lähti nopeasti toisen vaunuryhmän luo ja ikään kuin väistyy takaa vasemmalle… Viisaasti tällä kertaa. Lukujakson aikana hän törmää usein Dubiin ja mielestäni Svejk on joka kohtauksen jälkeen voittaja. Puhutaan sitten pimeän pullon hankinnasta tai laillisen rommiryypyn jälkeen …
Sanat ja niiden merkitys
Tunnussanana sana "kappe" ja kun sana sinänsä ei merkinnyt mitään puolalaiselle, hän "käänsi" sen itselleen sanaksi "kaffe", joka toi hänelle kauniit muistot aikaisemmista sotaretkistä . Samoin, kun sanat "ampua - schiessen" ja "sontia - scheissen" menivät sekaisin, ei puolalaisen elämä ollut kovin helppoa. Pienestä kaikki on kiinni. Luutnantti Dub tässä kohtaa kuitenkin osasi toimia niin kuin kuuluikin ja tivasi tunnussanaa. Kun puolalainen sitten karjaisi "kaffe" - tämä aiheutti ryntäyksen junavaunuista - ja Svejk etumaisena… Voin kuvitella silmissäni miten tilanne asemalla oli riistäytyä kokonaan käsistä. Tätä tilannetta ei olisi syntynyt, jos sanat olisivat olleet hallussa.
Seuraavassa tilanteessa, jossa veteraanit olivat asemalla tervehtimässä junaväkeä, oli puolestaan oikein hyvä, että sanoja ei ymmärretty oikein. Miten olisi veteraanien huumori riittänyt, jos olisivat ymmärtäneet oikein junan ikkunasta tulleet huudot? Etenkin kun olivat humalassa. Kieli on merkillinen asia. Pelkät sanathan eivät pitäisi kommunikaatiossamme sinänsä muodosta kuin pienen osan.
Tämä lukujakso oli taas oikein mukavaa luettavaa ja hymy hiipi monta kertaa huulille. Harmittaa oikein kun en saa itsestäni irti tämän enempää aktiivista kirjoittamista tähän lukupiiriin, joka on muodostunut minulle erittäin tärkeäksi ! Ilmoitan nöyrimmästi, että yritän parantaa tapani.
|
o AJK kotisivu
o Shvejk