Asta Manner 
19 Pitkästä aikaa jotakin sanomista

Hashek: Kunnon sotamies Shvejk
Edellisessä jaksossa jonka keskusteluun osallistuin (valtavan kauan sitten) pohdin asiaa, että olenko tekemässä kirjasta monisäikeisempää kuin se itse asiassa on. Ongelmani jatkuu.  Koko junamatkapätkän aikana  en saanut lainkaan tekstiä kirjoitettua vaikka useaan kertaan yritin. Nyt kun junamatkan loppumisesta on aikaa ja olen ilmeisesti alitajunnassa pohtinut syytä miksi en saanut tekstiä aikaiseksi, sain itselleni koottua 2-osaisen selityksen. Osa 1:  Svejk, joka on kirjan pääosassa, oli suhteellisen hiljaa koko junamatkan ja olin jotenkin kärsimätön Svejkin puolesta. Osa 2:Ehka Hasek olikin halunnut tässä kohtaa kuvata junamatkan kovuutta ja tylsyyttä, eikä niinkään halunnut viedä kirjan tarinaa eteenpäin. Junamatkalla yksi mies makaa sohvalla ja yhtä miestä kiusataan ja provosoidaan. Puhetta riittää vaikka asiaa ehkä on vain vähän. Eli on aika tylsää. Oliko kyseessä taas monitasoinen kohta vai ainoastaan lukijan herpaantuminen tarinasta?

Tulin tuossa jokin aikaa sitten junalla Mikkelistä Turkuun ja koin matkan aika pitkäksi ja puuduttavaksi vaikka mukana oli kirja jos kaksikin. Minuutit matelivat ja junasta tuntui loppuvan ilma. Ja kuitenkin meidän aikamme junat ovat aika toista luokkaa kuin Svejkin aikana. En malta olla kuitenkaan kertomatta miten yksi pieni 2-vuotias tyttö, joka oli matkalla Helsingistä Turkuun isoisänsä kanssa, pelasti loppujen lopuksi koko pitkän retken. Hänellä oli juuri itsellään ollut synttärit ja hän käveli junavaunua edestakaisin ja toivotti jokaiselle matkustajalle vuorollaan kädestä pitäen ”paljon onnea” ja piipahti juttelemaan melkein kaikkien viereen. Tarinaa riitti. Pikkutyttö – tietämättään – kevensi tunnelmaa.  Ja niinhän Svejk on monessa kohtaa tätä kirjaa tehnyt. Tässäkin lukupätkässä jossain kohtaa, kun vankilan käytävästä kuuluu askelia ja huuto ”uusi tulokas”, Svejk tokaisee ”Nyt me taas lisäännymme”.
 
 

Monenlaisia muutoksia ja monenlaisia vankeja

Yliluutnantti Lukasin epäonnistunut kirjeenvaihto toi muutoksia Lukasin elämään ja pienen hetken hän jo luuli päässeensä Svejkistä uudelleen eroon. Lukas sai siirron täydennyskomppaniaan  Venäjälle ja hän sai uuden palvelijan. Kumpi mahtoi tähän siirtoon olla suurempi syy ? Se, että Lukasin kirjeenvaihto oli epäonnistunut tai se, että Lukasille ei ollut kelvannut muiden seura. Tästähän eversti Schröder ei aiemmin pitänyt. Onko niin, että asiat eivät oikeastaan missään elämäntilanteessa yksin ratkaise asioita. 

Svejkin siirto lähetiksi sai monen ihmisen pelästymään. Lukijalle on varmasti tiedossa monenmoisia hetkiä lähetin toimista – kunhan hänet taas kerran saadaan kuulusteluista ja vankilasta pois. Vankilassa  Svejk pääsee taas tarinoillaan ja neuvoillaan vauhtiin ja opastelee muita. Mukana on monenlaisia vankeja monenlaisia ”syytekirjeitä”. Mieleen ehkä parhaiten jäi tarina Svejkin tuttavasta, vapaaehtoisesta, jota tällä kertaa syytettiin kapinasta. Kapinasyytös tuli, kun vapaaehtoinen kieltäytyi siivoamasta käymälöitä. Svejk antoi vapaaehtoiselle neuvoksi näytellä idioottia. En ole kuitenkaan ihan varma, että tässä kohtaa Svejkin kertoma tarina oikeastaan sisälsi varsinaista opetusta Vapaaehtoiselle – vaan ennemminkin Svejkillä oli valtava tarve puhua. Vai oletteko eri mieltä?
 
 

Svejk ja Vodicka

Vodickakin osoittautui tarinankertojaksi. Pioneerina Serbiassa ollessaan hän kertoi miten serbialisten sissien hirttämisestä sai savukkeita palkaksi. Kauhutarina siitä miten Vodickan komppaniassa oleva mustalainen, joka öisin kävi hirttämässä sissejä sai karmean lopun: raaka tappo ja palkkoineen (savukkeineen) kaikkineen hänet heitetiin Drinaan. Svejk oli ilmeisen innostunut tarinasta, kun yritti myös kertoa miten Vodickan ja kumppanien olisi pitänyt kertoa, että tämä mustalainen oli karannut.
 

Turhautunut Ruller ja poikien vapautus

Kuulustelija Ruller oli ilmeisesn turhautunut työhönsä ja paljolti tähän turhautumiseen olivat syynä kaverukset Svejk ja Vodicka. He mitä ilmeisemmin olivat ystävystyneet ja tekivät jo treffitkin Bojistikadun Pikariin sitten kun sota olisi loppu.  Olennaista treffien sopimisessa oli tytöt – ja melkein yhtä olennaisena olut. ”joka kerta kun ystäväst´erotaan, niin toivotaan, taas että kohta tavataan”.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asta Manner ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20060113 (20060113) o SP-osoite o AJK kotisivu o Shvejk